Toukokuisena alkuiltana vietettiin oululaisen pöytäjääkiekon juhlaa, kun parisenkymmentä pelaajaa kokoontui taistelemaan yhdeksännen paikalliskauden päätteeksi legendaarisesta Oulun mestaruudesta. Kauden huipentanutta turnausta höystivät mehevät yllätykset, joten perustellusti voidaan sanoa, että tarjolla oli huomattavasti parempaa viihdettä kuin vaikkapa samanaikaisesti televisioitu jääkiekkoleijonien MM-räpiköinti Latviaa, vai mitä vastaan se nyt olikaan.
Alkulohkoissa paikalla ollut pohjoissuomalaisen pöytäjääkiekon kerma kuoriutui selkeään marssijärjestykseen playoffeja ajatellen. A-lohkon voittoon runnoi kevätauringon myötä alati kirkkaimpiin sfääreihin peliesityksissään vertyvä Markus Niiranen. Toiseksi sijoittui kauden aikana itsensä kärkijoukkoihin vakiinnuttanut Ville Hietala, ja kolmas oli kauden tulokkaiden SM-kakkonen Juho Rautio.
Neljänneksi A-lohkossa jäi paikalliskautta yksinvaltiaan ottein hallinnut Arto Käsmä, jonka pelin yskähtely alkusarjassa oli kiistatta pienoinen yllätys. Lohkosta playoffeihin itsensä hilasivat myös järjestyksessä T. Koivula, T. Rajaniemi, I. Ala-aho sekä A. Hietala. Myös tällä kaudella harvakseltaan pelanneen Iikan peli oli siis alkusarjassa kumman tahmeaa.
B-lohkon herra ja hidalgo oli kauden rankingkakkonen Sahlgrenin Jari. Kärjen osalta huipputasaisen lohkon seuraaville sijoille itsensä pelasivat tasapistein Maria Leivo, Henri Hakasalo sekä Ari Antinkaapo keskinäisten pelien ratkaistessa nokkimisjärjestyksen. Näinhän siinä nykyään usein käy, kun pelit menevät mukavasti ristiin ja kokonaistasokin on vissiinkin laajenemaan päin.
B-lohkosta jatkoon menivät lisäksi tällä kertaa erittäin freesin näköinen M. Itkonen, villapelaajat M. Koivula ja T. Lämsä sekä kahdeksantena kauden tulokas O. Pesälä. Lohkon peleistä mainitsemisen arvoista on ehkä se harvinaisuus, että Jarin puolustus oli toukokuun kunniaksi teräsbetonia (yhteensä vain 7 päästettyä maalia). Mielenkiintoinen on myös se havainto, että lohkovoittajan oma hyökkäys hyytyi pahiten naispelaajia vastaan: sekä Mariaa että Minnaa vastaan tuloksena oli jalkapallomainen 1-1 -tasapeli.
| |
| Tällä kertaa menestystä ei herunut BHT:n Henrille, Iikalle eikä Miikalle. |
POMMIKIEKON JUHLAA
Näistä asetelmista lähdettiin kuudentoista pelaajan pleijareihin. Ennakkoon ajateltuna melkeinpä epäkiitollisimpaan paikkaan joutui alkulohkon kakkossijastaan huolimatta Maria, jolle vastaan siunaantui oman alkulohkonsa seiska, Ala-ahon Iikka. Miehen laadukas, mm. Daniel Wallenin suitsuttama taitotaso on ollut yleisessä tiedossa, ja niinhän siinä nytkin kävi, että Iikka vei sarjan suoraan kahdessa ottelussa 2-0 (3-2, 3-1). Kelpo lammaspelaajan lailla Maria oli kuitenkin kohtalaisen tyytyväinen niukkoihin tappioihin.
Lähtöasetelma oli hieman erilainen, kun A-lohkon kakkosta, selkeää ennakkosuosikkia Hietalan Villeä vastaan asettui T.A.P.I.O. (Tuhoa Aiheuttavan Pommikiekon Ikoni Oulussa) Lämsä. Harva olisi ennen sarjaa laittanut euroakaan likoon Kaakkurin Apassin puolesta, mutta katso: Lämsä sai kuin saikin kohentuneella puolustuspelillään ja jäätävillä täsmäiskuilla Villen pelikirjan sekaisin, ja niinpä tulostaululla komeilivat sarjan päätteeksi lukemat 1-2 (2-3, 4-0, 3-4). Näin myös Ville jyrättiin katsomon puolelle, ja Lämsä oli jatkava matkaansa kohti entistäkin suurempia urotekoja.
Yllätysten kavalkadi sai jatkoa, kun lohkovoittaja Jari sai vastaansa A-lohkon kahdeksannen, Hietalan Antin. Alkulohkon voiton poikima hyvänolontunne sai kylläkin äkkilähdön, kun Antti pommitti itsensä ensimmäisessä pelissä alta aikayksikön 3-0 -johtoon. Tuossa tilanteessa Jarin silmien edessä kelautuivat välähdyksenomaisesti ainakin Shedden-Sihvonen -väittelyn pelitaktilliset näkökohdat, Tamin kiekkoilulliset perusprinsiipit ja Tapsan teesit bon voyage -ilmiönä, mutta tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi lopullinen peliaistillinen flow-tila jäi saavuttamatta. Pelien tauottua saatettiin näin todeta tulostaululta Antin voitto lukemin 1-2 (2-5, 6-2, 3-4j). Jatkoaikavoitto sinetöityi peruskikalla etunurkkaan.
A-lohkon voittaja Markus Niiranen onnistui sentään pelaamaan itsensä jatkoon voittamalla Pesälän Oton lukemin 2-0 (4-2, 11-0). Myöskään Artolla ei ollut suurempia ongelmia Miikkaa vastaan sarjan päättyessä 2-0 (3-0, 4-1). Sen sijaan Ari koki tappion Koivulan Tonille tiukassa sarjassa numeroin 1-2 (2-1j, 3-5, 2-3j). Toni on näin selkeästi karistamassa takavuosien Ari-mörköä selästään tiukoissakin paikoissa.
Ja vielä kun todetaan, että Juho kykeni voittamaan Minnan lukemin 2-0 (4-3j, 3-1) ja että Henri joutui yllättävän lujille Tatua vastaan voittaen sarjan kuitenkin loppujen lopuksi 2-1 (5-0, 1-2, 2-1), niin playoffien eka kierros onkin taputeltu kokonaisuudessaan. Summa summarum: kauden kokonaisrankingin neljän parhaan joukosta peräti kolme saattoi todeta joutuneensa laulukuoroon jo turnauksen tässä vaiheessa. Ei tarvitse olla tyypillinen kritiikitön urheilutoimittaja todetakseen, että turnaus oli jo tässä vaiheessa ollut kiinnostavampi kuin moni kotikatsomoissakaan oli ennakkoon osannut odottaa.
 |
| Mikä meni pieleen? |
KAAKKURISTA KAJAHTAA
Puolivälieristä itseltäni meni kokonaan ohi sarja Niiranen - A. Hietala, mutta kiekkoanalyytikkojen mukaan sarja päättyi Markukselle suoraan 3-0 (3-0, 4-3j, 5-3). Tonin kohtalona oli puolestaan jälleen kohdata vastus sieltä vaikeimmasta päästä – tällä kertaa suvereeni rankingykkönen Arto. Toisaalta tiedossa kyllä oli, että onnistuessaan Tonilla olisi rahkeita laittaa Arto tiukoille. Aivan yllätykseen saakka Tonin paukut eivät kuitenkaan riittäneet, ja loppulukemat olivat niukkamaalisessa sarjassa Artolle 1-3 (2-1, 1-2, 2-3, 0-2).
Edelliset kaksi sarjaa menivät siis ennakkosuosikeille, mutta ilman yllätyksiä ei toki jääty tässäkään playoff-vaiheessa. Lämsä nimittäin jatkoi siitä, mihin oli Villeä vastaan jäänyt pommikutien laulaessa tuhoisaa veisuaan Henkan kustannuksella. Henri luonnehti omia yrityksiään ”munattomiksi”, ja tämä yhdistettynä Tapsan maailmanluokan pommeihin tiesi sitä, että Lämsä eteni historiallisesti rankingturnauksen välieriin lukemien ollessa kerrassaan 0-3 (1-2, 2-3j, 2-3j). ”Tuliko tämä yllätyksenä?”, voidaan kysyä. Selostajamme raportti kisapaikalta ratkaisupelin h-hetkeltä vastannee tähän:
- Pitkällinen puristus, laukaus maalin, hetken hiljaisuus ja voittajan yllättynyt "OHO!"
Henrin tunnelmat olivat sarjan jälkeen luonnollisesti sieltä jostain tunneskaalojen tuolta puolen. Henkilökohtaisen tulevaisuuden suhteen alkoi hieman myöhemmin jo löytyä visioita:
- Vakavasti harkinnu jotakin ei-kilpailullista harrastusta, jossa ei tunteet pääse pintaan. Esim. koruompelua.
 |  |
| Tapio vei nelossijan sekä tyylikkään VUODEN POMMIKIEKKOILIA -kiertopalkinnon. |
Lämsän tohtoroiman shokkihoidon jälkeen oli aika siirtyä seuraamaan Juhon ja Iikan välistä neljättä puolivälierää. Iikkahan sarjassa oli selkeä suosikki, mutta yllätyksekseni totesin neljän pelin jälkeen sarjan olevan tasan 2-2. Viidennessä ottelussa Iikka oli pitkään johdossa, mutta Juho onnistui runnomaan kreivin aikaan kaksi maalia, ja näin yllätystulos oli valmis: 3-2 (1-0j, 0-1, 4-3j, 0-4, 3-2). Miten on, Juho – tuliko tämä sinulle yllätyksenä?
- En olisi ikinä uskonut tiputtavani Iikkaa paras viidestä -sarjassa. Ei voi olla kuin tyytyväinen, uusi rankingkisojen mitalisti totesi sattuvasti.
Urheilussahan eräs kiinnostava ilmiö on se, kuinka (yllättävien) voittojen hetkellä selkääntaputtelijat ja paskakärpäset saapuvat lunastamaan osan kunniasta omalle tililleen. Jari saapui kannustamaan Lämsää välieräotteluun Markusta vastaan korostaen vahvasti omaa osuuttaan Tapion ”valmennuksessa” ja iänikuisissa harjoituspeleissä. Myös Toni valmennusohjelma nostettiin ansiokkaasti ja omatoimisesti esiin Juhon tämänkertaisen menestyksen myötä. Tämän takiahan tätä tehdään, on joku sanonut aiemmin – tai jos ei sanonut, niin ehkä olisi ollut syytä.
Sinänsä välierät olivat sitten kuitenkin melko selvää kauraa, kun Tapion ja Juhon puhti alkoi olla lopussa. Niinpä Markus eteni helpohkosti finaaliin lyötyään Lämsän 3-1 (7-1, 5-2, 4-5j, 6-1). Toisaalla Arto kukisti selkeästi Juhon lukemin 3-0 (5-0, 4-1, 6-2). Pronssiottelussa Juho ei sitten antanut Kaakkurin Apassille mahdollisuuksia, vaan tuli, näki, otti huikan (tämän raportin kirjoittajan) urheilujuomaa, ja lunasti numeroin 2-0 (4-1, 3-2) OM-kisojen pronssipokaalin takkansa reunukselle. Sillä lailla.
Finaaleissa Arto ei antanut Markukselle mahdollisuuksia, vaan voitti toisen peräkkäisen Oulun mestaruutensa selkein 3-0 (4-1, 4-0, 3-1) -lukemin. Arton mestaruuden avaintekijä oli jälleen tasapainoinen ja kurinalainen joukkuepeli, jossa yhdistyvät maailmanluokan pelinlukutaito, tiivis puolustus sekä kliinisen tehokas, ei-pommimainen viimeistely. Jotain pitäis jonkun keksiä ensi kaudeksi. Helpommin sanottu kuin tehty.
 |  |
| Joku voisi sanoa, että yllätysmitalistit: Juholle pronssia ja Markukselle hopeaa. |
POKAALIEN ULKOILUTUSTA
Turnauksen jälkeen oli palkintojen ja tunnustuksen jakamisen aika. Perinteiseen vuosiäänestykseen oli saatu pari kategoriaa lisää, kun M.I.N.N.A (Mahdottoman Innovatiivinen Nerokkaiden Nimilyhennysten Antaja) Koivulan kehittämä M.Y.Y.R.Ä. (Mässimaalien Yksinvaltias ja Yllättävillä Rokotuksilla Ällistyttäjä) –tunnustus näki lampunvalon. Lisäksi palkintovalikoimassa uutta oli Vuoden Pommikiekkoilija –kiertopalkinto, jonka tyylikäs design on – yllätys yllätys – Tapio Lämsän käsialaa.
Kausiäänestyksen kokonaistulokset löytyvät tulossivulta, mutta mainitaan tässä yhteydessä kuitenkin eri kategorioiden voittajat. Parhaan oikean laidan, sentterin ja puolustuksen palkinnot menivät kaikki Artolle, ja Jari palkittiin parhaan vasemman laidan johdosta. Vuoden M.Y.Y.R.Ä. on Juho Rautio, ja lienee turha mainitakaan, että Vuoden Pommikiekkoilijan arvonimi on Tapio Lämsän heiniä. Näin Tapio sai kunnian kantaa pystin takaisin Kaakkuriin, ainakin seuraavan vuoden ajaksi.
Pokaalien ulkoiluttamista ”joutui” harrastamaan myös Arto, joka uusi siis sekä OM-voittonsa että kokonaisrankingin ykkössijansa. Nämäkin pokaalit koukkasivat takaisin kotiinsa Caio-baarin kautta, missä pelattiin perinteiseen tyyliin ja antaumuksella turnauksen jälkipelit tuttuja virvokkeita nauttien.
Näin on Oulu-liigan yhdeksäs kausi kunnialla paketissa, palataanpa paikallisliigan merkeissä asiaan taas ensi syksyn kynnyksellä.
 |
| Arto hallitsee oululaista pöytäjääkiekkoa. |