Kiekko-uutiset

Tältä palstalta löydät kisaraportteja ja sisäpiirin tarinoita rankingkausien varrelta. Palstan sisällöstä vastaavat liiton hallituksen nimeämät toimittajat ja osa raporteista julkaistaan paperilla Kiekkolehdessä.

TAIGARANKING & JOUKKUE-SM 2012

Tiedottaja  25.04.2012  22:48

Kisaviikonloppu Lohjalla





28.-29.4. pelataan Lohjan harjulassa kotimaisen pöytälätkäkauden päätösturnaus. Kisaviikonloppu käynnistyy lauantaiaamun erikoissarjoilla. Päivä huipentuu avoimeen sarjaan, jossa ratkaistaan viimeiset maajoukkuepaikat Rigan EM-kisoihin. Sunnuntaina lysti jatkuu legendaarisella Suomen-cupilla ja sentterikisalla. Viikonlopun päättää tunnelman kattoon nostava seurajoukkueiden SM-kilpailu.

Kaikki ovat taitotasoon tai aikaisempaan kokemukseen katsomatta tervetulleita osallistumaan viikonlopun sarjoihin. Sunnuntaita varten voit kerätä kasaan oman tiimisi ja tulla porukalla hakemaan tuntumaa pikkukaukalosta, ovella oleviin lätkän MM-kisoihin.


Harrastelijasarja

Lohjalla pelataan myös harrastelijoiden ja ensikertalaisten rookie-sarja. Avoimeen sarjaan saa osallistua kuka vain, ja se on myös toivottavaa, mutta ne jotka eivät uskaltaudu heti lajin huippujen kanssa samaan pöytään, voivat ottaa mittaa taidoistaan tässä omassa sarjassa. Nyt voit tulla näyttämään joululahja-Stiigalla opitut taitosi ja korjaamaan Rookiemestari-pokaalin parempaan talteen.


Kisailu maajoukkuepaikoista

Kauden viimeistä rankingturnausta leimaa taistelu maajoukkuepaikoista. Ahti Lampi hallitsevana euroopan mestarina ja Santtu Sainio maailman liigan kautta, tuovat Suomelle kaksi lisäpaikkaa avoimeen sarjaan. Heidän lisäksi kisaliput ovat plakkarissa hurjan kauden pelanneella Teemu Koskelalla, sekä Iso-tryykärillä, Rautiolla, Erälaukolla, Kantolalla ja Ollilalla. Lopuista neljästä paikasta tullaan käymään hurja kilpailu, johon jopa kahdellatoista pelaajalla on vielä sanansa sanottavana.

Junioreissa maajoukkuepaikat lienevät jo jaetut ja Suomi on lähdössä varsin iskukykyisellä joukkueella EM-kisoihin. Lohjalla nähdään, jatkuuko Koskelan dominointi junnuissa vai pystyykö joku haastajista vihdoin yllättäämään hänet.

Naisten sarja on kärsinyt kuluvalla kaudella osallistujapulaa. Toivottavasti kurssi kääntyy päätöskisassa ja sarja saadaan pelattua sekä maajoukkuepaikat jaettua. Huhut lupaavat hyvää, sillä Espoon suunnalla on kuulemma haettu pelituntumaa lähipäivinä.

Veteraaneissa maajoukkuepaikat ovat jo selvillä, mikäli yllättäviä poisjääntejä ei tule. Janne Kokko tuo lisäpaikan hallitsevana mestarina ja loput kolme paikkaa tulevat viemään Sahlgren, Eriksson ja Sevon. Viimeaikoina veteraanisarjassa on kuitenkin nähty kiitettävää osanottoa, joten huikea turnaus lienee nytkin luvassa. Juuri tullut juoru myös kertoo, että eräs kisapaikan lunastaneista saattaa pitää välivuoden arvokisoissa, täten soppa saa aimoannoksen pippuria lisämausteeksi.


Joukkue-SM

Pöytäjääkiekkokausi huipentuu tänäkin keväänä seurajoukkueiden väliseen SM-kilpailuun. Joukkuekisa nostaa perinteisesti tunnelman kattoon ja täten kruunaa kotimaisen kiekkokiertueen. Tänäkin vuonna luvassa on huikea mittelö Suomen kovimpien seurojen kesken. Parhaillaan on käynnissä kokoonpanojen muodostus ja pelipaitojen painatus. Myös seurasiirtomarkkinoilla kuhisee näinä aikoina, kun joukkueita täydennetään ja hiotaan muotoihinsa.

Viimevuoden mestarijoukkue Veto:n pelaajat ovat sittemmin hajaantuneet tahoilleen ja näin ennakkospekulaatioissa katseet kääntyvätkin suurseura-Pultti Amigoksen riveihin. Mustana hevosena kannattaa tarkkailla myös kyseisen seuran alajaostoa, hiukan mystistäkin Los Paquitos-ryhmittymää, joka on tuonut uuden aspektin pelin taktiseen puoleen. Paquitosin maaleista noin 90% tehdään puolustavilla pelaajille, ja tämä hurjien tuuletusten saattelemana.

Myös Pölyn tahtilajit ovat sunnuntaina suurennuslasin alla. Pystyykö uusi kapellimestari Vesa “Vesku” Huotelin virittämään orkesterinsa voitontahteihin, vai sekoittaako akateemisten rytmit jälleen isäntäjoukkue Talpelan Taiga, psyykkarinsa Jali Salon johdolla?

Tunnelmaa ehtii nostattaamaan vielä vaikkapa tiirailemalla Juha-Matti Santalan koostamaa tilastopakettia viimevuoden Joukkue-SM-kisoista


Suomen cup ja sentterikisa

Joukkuekisojen oheisohjelmana plätkäfaneja hellitään kahdella muullakin kauden mittaan ainutkertaisella kisalla. Kyseessä ovat Cup-periaatteella (häviöllä ulos - voitolla jatkoon), käytävä Suomen cup sekä oikeasta jääkiekosta tuttua rankkarikisaa muistuttava sentterikisa, jossa keskushyökkääjä vie veskarin kahville ja nostaa kiekon tyhjään reppuun. Tsup!


Tervetuloa

Kisaviikonlopun tarkat tiedot kilpailut-valikosta. Talpelan Taiga toivottaa kaikki tervetulleiksi kauden viimeiseen ja huikeimpaan pöytälätkämittelöön Suomessa.




Terveisin,
Talpelan Taiga
0456778097

Pöytäjääkiekon SM-kisat Olympiastadionilla 25.-.26.2.12 - Dominointia ja uusia mestareita

Tiedottaja  06.03.2012  22:43

Pöytäjääkiekon SM-kilpailut houkuttelivat Helsingin Olympiastadionille reilut 60 peluria taistelemaan avoimen, naisten, junioreiden, nappuloiden, veteraanien ja tulokkaiden mestaruuksista. Samalla vietettiin juhlakilpailua, sillä ensimmäisestä SM-taistosta tuli täyteen 20 vuotta.

Sitten itse asiaan

SM-kilpailut käynnistyivät lauantaina aamulla avoimen sarjan alkulohkoilla, joissa suuria
yllätyksiä ei nähty. Yhtenä mainitsemisen arvoisena asiana voidaan kuitenkin kertoa, että ahkerasti ulkomaitakin myöten kiertänyt Jani Herlevi jäi monen yllätykseksi pois jatkopeleistä.

Toisena voimme todeta muutamien entisten huippunimien paikalle saapumisen, sillä Jani Lappalainen ja Aki Teivainen olivat saapuneet paikalle vuosien tauon jälkeen. Unohtaa ei sovi myöskään tällä kaudella säästeliäästi kilpailleita Mika Myllykangasta ja useaan kertaan MM-finaalissa vieraillutta Roni Nuttusta.

Avoimen sarjan kolmesta lohkosta löytyikin tarvittava määrä pelureita paremmuus järjestykseen ja osa joutui Herlevin tapaan jättämään kilpailun, kiitos riittämättömän pistemäärän.!!!

Avoimen sarjan jälkeen olikin aika aloittaa veteraanien, junioreiden ja tulokkaiden sarjat joissa vilskettä ja vihellystä riitti.


VETERAANIT: Valta vaihtuu

Veteraaneissa nähtiin loistavat 15 pelaajaa, jotka ottivat toisistaan mittaa ihan tosissaan.
Runkosarjassa ei suuria yllätyksiä nähty, mutta sen sijaan viimeisestä playoff -paikasta taisteltiin verisesti viimeiselle kierrokselle asti. Loppuen lopuksi Janne Vepsäläinen joutui taipumaan yhden pisteen turvin tasapisteissä olleille Pasi Honkaselle, Mika Asumaalle sekä Tom Häggille.

Playoff -peleissä Runkosarjan näytöstyyliin voittanut Janne Kokko ei saanut Tom Hägistä suurta pään vaivaa ensimmäisellä kierroksella vaan jatkoi neljän parhaan joukkoon odotetusti.
Myös Petteri Sevon, Jari Sahlgren ja Kimmo Eriksson piti ennakkosuosikin viitan harteillaan tyylikkäästi etenemällä neljän joukkoon.

Toisella kierroksella Janne Kokon ja Kimmo Erikssonin sarjasta tuli todellinen nitro pursuit, sillä Ratkaisua haettiin seitsemännen ottelun jatkoajalta asti. Loppuen lopuksi Kokko teki ratkaisevan osuman ja eteni jännittävien vaiheiden jälkeen finaaliin.

Toisessa välierässä puolestaan Petteri Sevon esitti huikeaakin huikeampaa peliä ja vei Jari Sahlgrenia vastaan sarjan puhtaasti 4-0 voitoin.

Pronssiottelussa kohtasivat siis Kimmo Eriksson ja Jari Sahlgren.
Tästä tasaisesta parista mitaleille itsensä kampesi Eriksson. Sahlgren joutui taipumaan voitoin 3-2.

Finaaliotteluissa kohtasivat siis Janne Kokko ja Petteri Sevon. Finaalissa Kokko aloitti vahvasti edeten tiukkojen vaiheiden jälkeen 2-1 johtoon voitoissa. Kokko jatkoi vielä yhden ottelun verran johto asemaansa voittaen seuraavankin peräti 5-1. Tästä ei Sevon lannistunut vaan jatkoi omaa peliään. Usko omaan pelisysteemiin palkittiin, kun Sevon vei seuraavat kaksi peliä tasoittaen voitot 3-3:n. Näin ratkaisu venyi siihen maagiseen seitsemänteen otteluun. Siinä huikean kirivaihteen löytänyt Sevon ei antanut saumaa väsyneelle Kokolle, vaan vei ottelun nimiinsä 3-2. Näin ollen Petteri Sevon voitti uran ensimmäisen SM-kullan Veteraanien sarjassa.

Veteraanit TOP3
1. Petteri Sevon
2. Janne Kokko
3. Kimmo Eriksson

JUNIORIT: Yksi ylitse muiden

Junioreissa olikin, kuten kaikki varmaan osasi odottaa neljä selkeää kovaa ja sitten muut taistelivat lähinnä kunniasta ja pelaamisen ilosta.

Runkosarjassa suurin ennakkosuosikki Teemu Koskela olikin kuin yllättäen jätetty toiseksi, kun Janne Ollilan koulukunnasta kohti Suomen huippua hiipivä Jan Pelkonen kiinnitti itselleen runkosarjan kärkipaikan. Kolmas ja neljäs sija menivät Kevin Erikssonille ja Antti Suojaselle.

Playoff -hekumaa päästiin jo ensimmäisellä kierroksella maistamaan, kun välieriin tiensä oli selvittänyt Antti Suojasta lukuun ottamatta Pelkonen,Koskela ja Eriksson.

Suojanen joutui taas huikean pelivireen löytäneen Justus Erälaukon hampaisiin, sillä tilanne oli neljän pelatun ottelun jälkeen 2-2. Suojanen sai kumminkin pelinsä kulkemaan paremmin ja näin ollen Justus Erälaukon tie oli tullut päätökseen. Suojanen odotetusti välieriin voitoin 4-2.

Välierissä Suojanen nosti entisestään tasoaan ja runkosarjan voittanut Pelkonen taas ei saanut mitään aikaiseksi. Suojasen tie finaaliin lohkesi helpohkosti suoraan 4-0. Toisessa välierä parissa Koskela ja Eriksson taistelivat vain pelin enemmän. Koskela oli rautaa ja Eriksson sai kokea karvaasti Koskelan huippupelin tuloksen. Koskela finaaliin voitoin 4-1.

Kevin Erikssonin napatessa pronssia Pelkosen silmien edestä oli enää Finaali jäljellä… Koskela ei finaalissa paljoa kiven kovaa vireeseen päässyttä Suojasta kumarrellut, vaan otti heti luulot pois. Sama tahti jatkui läpi finaalin ja voitot merkattiin luvuin 4-0 Teemu Koskelalle, joka näin ollen päätti junioriurakkansa SM-kisatasolla mestarina. Ensi vuonna mestarin nimi vaihtuu, sillä Koskela on silloin yli-ikäinen (vanhus) sarjaan.

Juniorit TOP3
1. Teemu Koskela
2. Antti Suojanen
3. Kevin Eriksson

TULOKAS:-Kokemus on valttia!

Tulokkaiden sarjassa nähtiin hienoa vääntöä ja aivan uusia pelaajia! Uusia tulokkaita olikin saapunut paikalle kahdeksan.

Runkosarjassa näytti olevan vain yksi mies. Janne Vepsäläinen oli kuumaa rautaa ja hehkuvaa laavaa, jota muut eivät saaneet millään aisoihin. Mies teki seitsemässä ottelussa peräti 42 maalia ja päästi vain 5. Toiseksi taisteli itsensä välillä erittäin kummallisilla kikoilla vastustajia hämmentänyt Vesa Koskela. Kolmannen ja neljännen sijan ja samalla viimeiset play off paikat nappasivat isä ja poika Bonnici.

Tulokkaiden runkosarjan upealla tavalla voittanut Janne Vepsäläinen ei pettänyt pleijerien ekalla kierroksellakaan, vaan otti suvereenin suorituksen jälkeen finaalipaikan voitoin 2-0 Kristian Bonnicia vastaan. Toisessa välierässä veteraani Vesa Koskela taisteli myös mainitsemisen arvoisesti finaaliin, kaataessaan Keith Bonnicin Vepsäläisen tapaan suoraan 2-0 otteluvoitoin.

Perheen sisäisessä pronssiottelussa poika Bonnici oli isän kertoman mukaan suuri ennakkosuosikki.
Kristian ei isäänsä pettänyt, vaan vei pronssiottelun nimiinsä voitoin 2-0 vahvan puolustuspelin voimalla (ainoastaan yksi päästetty maali). Uskoaksemme tästä pojasta kuullaan vielä.

Finaalissa kohtasivat toisilleen entuudestaan tutut Vepsäläinen ja Koskela. Koskelan veteraani-ikä ei tuonut peliin riittävää kokemusta, vaan lähinnä kovaa taistelua, joka siivitti parivaljakon ratkaisevaan kolmanteen otteluun. Ratkaisevassa pelissä Vepsäläinen laittoi pikkumustaa riittävän useasti Koskelan maaliin joka toi miehelle upealla tavalla tulokkaiden SM-kultaa.

Tulokkaiden TOP3
1. Janne Vepsäläinen
2. Vesa Koskela
3. Kristian Bonnici


SUNNUNTAI – Yksi vanha ja kaksi uutta mestaria!

Sunnuntai alkoi avoimen sarjalla. Siinä ei tälläkään kertaa jääty yllätyksittä, kun finaalisarjojen viimeisillä kierroksilla ratkottiin tukku play off paikkoja. Finaalisarjan viimeisten pelien jälkeen suurimmasta yllätyksestä piti kiinni Teuvo Moisa, joka omalla hyvin vahvalla pelillään yllätti kaikki ja oli viides. Samassa lohkossa myös juniori-ikäinen Jan Pelkonen näytti että täältä pesee ja jätti loistokkaasti viime aikoina pelanneen Pultti Amigos peluri Petrus Miettisen playoff -pelien ulkopuolelle. Muuten finaalisarjan A lohkossa edettiin tutuilla nimillä playoff-taistoon.

Toisessa lohkossa puolestaan Vesa Huotelin taisteli itsensä huipulle. Huotelinin kolmatta sijaa voidaan pitää todella kovanluokan suorituksena. Santtu Sainio puolestaan joutui taistelemaan tutusta poiketen viimeiselle kierrokselle asti jatkoon pääsystä ollen loppuen lopuksi seuratoveri Antti Suojasta pisteen verran parempi. Tässäkin lohkossa muut sijat menivät suosikeille!

Playoffit käyntiin ilman yllätyksiä

Play off pelien ensimmäisellä kierroksella suosikit pitivät pintansa. peräti kuusi sarjaa meni suoraan 4-0 poikki ja kaksi muuta voitoin 4-2. Edes Moisan, Huotelinin tai aikaisemmin ensimmäisen SM-kultansa voittaneen Sevonin taistelut eivät riittäneet vaan tie katkesi armottomasti.

Toisella kierroksella puolestaan oli jo paljon tiukempaa, kun ainoastaan Roni Nuttunen pystyi laittamaan sarjan poikki puhtaasti 4-0 Kristian Iso-Tryykäriä vastaan. Kun Lampi ja Koskela olivat tehneet Nuttuselle seuraa oli Erälaukon ja Kantolan vuoro venyttää kaikkien päivää viemällä ottelu siihen ratkaisevaan seitsemänteen otteluun. Siinä Erälaukko oli upeiden maalien turvin parempi 3-2. Erälaukko siis neljän joukkoon.

Unelmafinaali ja uusi SM-mitalisti!

Välierissä Nuttunen sai vastaansa viime aikoina huippuvireen löytäneen Koskelan. Koskela aloittikin huimasti voittaen ensimmäisen ottelun näytöstyyliin 4-0. Nuttunen tästä sisuuntuneena ei antanut uuden sukupolven hyppiä silmilleen, vaan loihti kiekkoa maaliin niin että seuraavat 4 ottelua merkattiin Nuttusen eduksi. Nuttunen finaaliin Koskelan hyvästä haastosta huolimatta voitoin 4-1.

Toisessa otteluparissa Erälaukolla oli varmasti sanansa sanottavana Lampea vastaan, sillä kaverukset ovat kohdanneet useampaan otteeseen viime aikoina. Kaikki kohtaamiset ovat menneet Lammen eduksi murskaavasti voitoin 4-0. Tälläkään kertaa Erälaukko ei saanut selitellä muuta kuin epäonnista peliään ja Lampi jälleen kerran näytöstyyliin finaaliin voitoin 4-0.

Pronssiottelussa kohtasivat seuratoverit Erälaukko ja Koskela. Selvästi pettynyt Erälaukko sai niellä lisää lajin karvasta kalkkia, kun himmeimmän mitalin ratkaisu saatiin vasta viidennen ottelun jatkoajalla. Ratkaisu tuli kovan vääntämisen ja kääntämisen jälkeen epäonnisesti, kun Erälaukko suti omaan maaliin. Näin ollen Koskela täydensi viikonlopun nappamalla uran ensimmäisen avoimen sarjan SM-mitalin.

Finaalissa vastakkain oli ns. unelmapari, kun lajia viimeiset kymmenen vuotta Suomessa dominoineet Nuttunen ja Lampi kohtasivat pitkästä aikaa. Nuttunen hamusi mestaruuspyttyä takaisin, sillä Lampi on vienyt viimeiset kolme bränikkää. Kaverukset pelasivat tasapäin ottaen voittoja vuoronperään. Ratkaisua jouduttiinkin hakea seitsemännen ottelun jatkoajalta asti, jossa sellaisen perus 10min tahkoamisen jälkeen Lammen huuto kuului pitkälle naapurustoon. Lampi ratkaisee ja Nuttunen joutuu jällen kerran viemään kotiin vain himmeämpää väriä. Lammelle siis jo uran neljäs perättäinen SM-kulta.

Avoin TOP8:
1. Ahti Lampi
2. Roni Nuttunen
3. Teemu Koskela

4. Juha Erälaukko
5. Juho Rautio
6. Janne Kantola
7. Janne Ollila
8. Kristian Iso-Tryykäri


NAPPULAT: -Huikea taso ja trillerifinaali

Vuonna 1999 tai sen jälkeen syntyneet tulevaisuuden toivot mittelivät 10 pelaajan voimin paremmuudesta. Turnaus oli viime vuotista huomattavasti tasaisempi ja runkosarjasta pleijareihin edenneillä oli jokaisella mahdollisuuksia onnistuessaan. Runkosarja pelattiin yksinkertaisena sarjana jokainen jokaista vastaan, eli pelejä kertyi 9 kpl jokaiselle.
 
Mukana olivat mm. naisten joukkue maailmanmestari Roosa Lehtikangas , 6 vuotias Iisko-Jouko Erälaukko ja isoveljensä Justus, kaksi Haverisen veljestä ja viime vuoden voittajan Kevin Erikssonin pikkuveli Aleksi Eriksson Turusta .
 
Runkosarja oli iloista pelaamista, sisältäen paljon onnistumisia maalien muodossa. Ykkönen runkosarjassa oli Aleksi Eriksson, joka hävisi ainoastaan yhden matsin(Mikael Haveriselle). Haverista rasitti kolme tasuria ja hän oli toinen runkosarjassa. Justus Erälaukko oli kolmas pleijereihin menijä ja Markus Tavast neljäs .
 
Keskikastissa sijoista 5-7 pelasivat tasaisesti kolmikko Daniel Sadojevic-Jelacik, Aki Kauppala ja Roni Lehtimäki. Sijat 8,9 ja 10 menivät järjestyksessä Roosa Lehtikangas, Matias Haverinen ja Iisko-Jouko Erälaukko. Turnauksessa ei kukaan jäänyt ilman voittoa ja maalitili aukesi mukavasti jokaiselle.
 
Välierät pelattiin paras kolmesta. Niissä Aleksi oli sarjassaan niukasti Markus Tavastia parempi voittaen 1-0 ja 2-1 . Toisessa välierässä odotettiin tiukkaa vääntöä , sillä kaverukset Justus ja Mikael tahkosivat runkosarjassa tasan 1-1. Justus  sai pelinsä kulkemaan ja aiheutti Haveriselle turnauksen ensimmäisen sekä toisen tappionsa ja eteni ansaitusti finaaliin Aleksia vastaan.
 
Pronssiottelussa Markus onnistui hyvin ja kotiin tuomisena oli SM-nappulapronssi
voitoin 2-0. Haverisen paras tsemppi tuntui kadonneen hävityn välierän jälkeen.
 
Finaalissa jouduttiin heti ensimmäisessä ottelussa jatkoajalla Justuksen kiriessä Aleksin 2-0 johdon tasoihin. Aleksin kivikautinen jatkoajan alussa ajassa 3,07s kuitenkin lopetti sen matsin lyhyeen. Justus ei tappiosta lannistunut vaan lisäsi pökköä pesään, vieden seuraavat kaksi matsia äärimmäisen niukasti 1-0. Molemmissa matseissa yksi tehty peruskikka takanurkkaan ratkaisi. Neljäs matsi, joka lopulta oli sarjan viimeinen, oli katsojan silmin parasta jääkiekkoa. Numerollisesti matsi meni Justukselle 5-4. Justus johti matsia jo 4-1, tehden sentterin, peruskikan ja yhden pakilla. Aleksi nousi vielä tasoihin, mutta Justuksen pakkipomppu meni Aleksin epäonneksi sisään juuri ennen summeria. Näin koko finaalisarja Justukselle 3-1 ja Suomen mestaruus nappuloissa ansaitusti.

Justus paransi peliään runkosarjasta ja varsinkin puolustuspeli oli sarjan parasta. Voiton ratkettua riemulla ei ollut rajaa. Nähtiinpä kullan jo ratkettua tuuletusmallia tyyliin Erälaukko.
 
Nappuloiden top3: 
1. Justus Erälaukko
2. Aleksi Eriksson
3. Markus Tavast

NAISET: Pitkä odotus palkittiin vihdoin!

Naisissa nähtiin huikeaa taistelua, kun paikalle oli saapunut nippu uusia naamoja sekä vanhoja ”partoja”. Tarja Lindberg näytti kokemuksen syvää rintaääntä vieden runkosarjan tappioitta. Toiseksi itsensä taisteli myös kokemuksellaan Netta Jousi, joka nähtiin jo peräti 16 kerran peräkkäin kisaamassa mestaruudesta. Lopuista paikoista taisteltiinkin tasapäin sillä kaikki loput naispelaajat olivat tasapisteissä keskenään. Viimeiseksi vielä toistaiseksi jäi nuorin Roosa Lehtikangas maalieron turvin.

Playoff -peleissä ei sitten ennen finaalia nähty oikeastaan edes taistelua. Lindbergin ja Jousen ollessa aivan omaa luokkaansa joutui Arja ja Anu tyytymään taistelemaan pronssista.

Pronssiottelussa sitten olikin tilanne se että uusi SM-mitalisti oli astumassa pöytäjääkiekon upeaan maailmaan. Siitä uudesta maailmasta pääsi nauttimaan erittäin tiukkojen vaiheiden jälkeen Anu Lehtinen. Lehtinen oli hieman parempi ja näin ollen SM-pronssimitalisti.

Finaalissa nähtiinkin sitten kovaa taistelua. Pari jatkoaika voittoa ja muutaman hienon tärkeän maalin siivittelemänä Netta Jousi pääsi maistamaan erittäin makeaa kultaa, sillä finaalin 4-1 voitoin vienyt Jousi voitti ensimmäisen SM kultansa 16 yrittämällä. Netalla onkin kaikkia muita värejä jo hyllyt pullollaan, mutta se kirkkain puuttui. Netta sanoikin että tätä pitää juhlia ja kunnolla.
Onnea Netta.!

Naiset TOP3:
1. Netta Jousi
2. Tarja Lindberg
3. Anu Lehtinen

Teemu Koskela historian 27. rankingkisavoittaja

Tiedottaja  12.12.2011  21:40

Viikonloppuna Turussa uransa ensimmäisen avoimen sarjan rankingturnauksen voittanut Teemu Koskela liittyi harvinaiseen seuraan. Rankingturnauksia on pelattu vuodesta 1992 asti yhteensä 128. kisan verran. Koskela oli kuitenkin vasta 27. rankingkisavoittaja. Voittajien määrä on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana hurjalla tahdilla, kun ensin huhtikussa Janne Ollila liittyi "voittoklubiin" ja lokakuussa nimensä listaan sai hallitseva maailmanmestari Oleg Dmitrichenko ja nyt siis Koskela.

Seuraava uusi rankingvoittaja joutuu varmuudella odottamaan ainakin vuoden vaihtumista, sillä kausi jatkuu vasta vuoden 2012 puolella.

Teemu Koskela Turun pöytäjääkiekkovaltias -Turun seudun pelaajat vahvoja kotikisassa

Tiedottaja  11.12.2011  23:53

Turussa pelattiin lauantaina pöytäjääkiekkokauden kolmas rankingturnaus. Vuoden 2011 viimeistä rankingturnausta oli todistamassa 40 pelaaja eri puolilta Suomea. Heidän joukossa oli liuta maajoukkuepelaajia, jotka avasivat kautensa vasta Turussa. Kauden avauskisaan osallistuneet pelurit onnistuivatkin mallikkaasti, mutta päivän nimi oli lopulta kuitenkin vielä juniori-ikäinen Teemu Koskela. Helsinkiläinen Koskela voitti sekä juniorit että avoimen sarjan. Vastaavaa temppu on nähty viimeksi suomalaisilta supertähdiltä Roni Nuttuselta ja Ahti Lammelta. Veteraanisarjassa turkulainen Kimmo Eriksson voitti uransa ensimmäisen rankingturnauksen.

Koskela dominoi junioreita, Eriksson veteraaneja

Rankingturnaus aloitettiin pikkusarjoilla, kun juniorit ja veteraanit ratkoivat paremmuuden. Junioreissa nähtiin ilahduttavasti peräti 9 osallistujaa, joiden joukossa kaksi ensikertalaista. Yksi oli sarjassa ylitse muiden Teemu Koskelan napatessa kauden toisen voittonsa. Koskela voitti turnauksessa kaikki 14 otteluansa tyylipuhtaasti. Finaalissa kaatui turkulainen Kevin Eriksson. Pronssia nappasi kauden avauskisan pelannut naantalilainen Antti Suojanen.

Veteraaneissa nähtiin kova taisto mitaleista maajoukkuemiesten Jari Sahlgrenin, Petteri Sevonin ja Kimmo Erikssonin kesken. Runkosarjassa Eriksson oli etevin puhtaalla pelillä Sahlgrenin ja Sevonin seuratessa perässä. Välierissä Eriksson jatkoi puhdasta peliä kaatamalla Jouko Pelkosen suoraan neljässä ottelussa. Sahlgren eteni niin ikään vaivattomasti finaaliin voittamalla avausottelun tappion jälkeen neljä peliä putkeen. Finaalissa Eriksson ja Sahlgren järjestivät todellisen jännitysnäytelmän, jossa ratkaisu saatiin vasta seitsemännessä ottelussa. Siinä turkulainen Eriksson oli oululaista Sahlgrenia parempi ja nappasi näin ollen uran ensimmäisen turnausvoiton. Pronssia nappasi vantaalainen Sevon.

Maajoukkuepelaajat avaavat kauden vahvasti

Avoimen sarjan alkusarjoihin osallistui 35 pelaajaa. Suurimpien tähtien Ahti Lammen ja Roni Nuttusen palautuessa kansainvälisissä turnauksissa koetuista pettymyksistä katseet kohdistuivat kautensa avanneisiin maajoukkuemiehiin Janne Ollilaan, Magnus Ahlbergiin ja Janne Kantolaan, sekä tietenkin vahvan kauden alun pelanneisiin Juha Erälaukkoon ja Santtu Sainioon.

Tasaisista alkusarjoista selvittiin ilman suurempia yllätyksiä. Finaalisarjasta putoamisen karvasta kalkkia saivat tällä kertaa maistaa erityisesti Anders Stark ja Jan Pelkonen, jotka olivat kolmeen muun jatkoon menneen pelaajan kanssa tasapisteissä. Keskinäiset ottelut tiputtivat heidät kuitenkin jatkosta. Ennen Turun kisaa kolmantena EM-rankingissä ollut Kevin Erikssonkin koki karsiutumisen tuskan jäämällä pisteen finaalisarjapaikasta. Kauden avanneet maajoukkuepelurit sen sijaan osoittivat Kantolan johdolla heti, että kiekko liikkuu edelleen tutun tehokkaasti muovikaukalolla.

Ahlberg ja Ollila dominoivat finaalisarjaa

Finaalisarjassa kokeneet maajoukkuepelaajat Ahlberg ja Ollila paransivat koko ajan peliään päätyen lopulta tasapistein sarjan kärkeen. Keskinäisten otteluiden perusteella ykköspaikalta playoffeihin starttasi Ahlberg. Junioreissa loistanut Koskela selviytyi puolestaan viimeisenä pelaajana kahdeksan pelaajan playoffeihin. Kyseessä oli nuorukaisen ensimmäinen kerta avoimen sarjan playoffeissa.

Koskela taistelee loppuun asti!

Puolivälierissä nähtiin hurja määrä yllätyksiä, sillä naantalilainen Ollila oli ainoa kärkinelikosta, joka selviytyi välieriin. Hänkin ratkaisi välieräpaikan helsinkiläistä Juha Erälaukkoa vastaan vasta ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa. Finaalisarjan voittanut helsinkiläinen Ahlberg sai kokea seurakaverinsa Koskelan vireen liian kovaksi selkein lukemin. Runkosarjan kolmas, Lohjalainen Santtu Sainio, ei löytänyt keinoja oululaisen Juho Raution puolustuksen pysäyttämiseksi. Turkulainen Kristian Iso-Tryykäri sai todeta puolestaan Kantolan paremmakseen.

Välierissä Koskela sai vastaansa kokeneen Ollilan. Alku lupaili helppoa finaalipaikkaa Ollilalle, joka eteni jo 3-1 johtoon voitoissa. Koskela osoitti kuitenkin katsojille suurimman vahvuutensa pelaajana; periksiantamattomuuden ja uskon omaan peliinsä. Kärsivällisesti omaa peliään pelannut Koskela pystyi kuin pystyikin kääntämään huikean taistelun jälkeen välierän itselleen ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa. Toisessa välierässä Kantola pudotti vakuuttavalla esityksellä Raution.

Finaalissa kohtasivat kaksi peluria, joilla ei aiempaa voittoa avoimesta ollut. Näin ollen historian kirjoihin tulisi varmuudella uusi nimi voittajien listaan. Tasatahtiin edenneessä finaalissa ensimmäisenä katkopaikkaan pääsi raisiolainen Kantola. Hänellä oli mahdollisuus ratkaista voitto kuudennessa ottelussa, mutta Koskela sai venytettyä ratkaisun jatkoajalle. Kun Koskela vei nimiinsä myös jatkoajan sai finaali arvoisensa päätöksen seitsemännessä kohtaamisessa. Siinä Koskelalle osui kaikki kohdilleen hänen viedessä ratkaisevan ottelun peräti 6-1 lukemin. Näin ollen vasta 17-vuotias Koskela pääsi juhlimaan uransa ensimmäistä rankingvoittoa. Helsinkiläinen Koskela pelaa vasta toista täyttä kautta rankigsarjaa, joten kyseessä on poikkeuksellinen lahjakkuus.

Koskela parempi kuin Nuttunen

Koskelan lyhyttä uraa kuvaa parhaiten sana voittaja! Koskela on voittanut jo junioreiden joukkuekisassa MM-hopeaa ja EM-pronssia. Henkilökohtaisista kisoista plakkarissa on jo PM- ja SM-kulta. Voittaessaan Turun rankingkisan Koskela teki myös suomalaista pöytäjääkiekkohistoriaa. Hänestä tuli ensimmäinen suomalaispelaaja sitten Erik Lindgrenin, joka on voittanut avoimen sarjan rankingturnauksen heti ensimmäisellä playoff-kerrallaan. Esimerkiksi avoimen sarjan kaksin kertainen maailmanmestari ja ehkäpä kaikkien aikojen maailman paras pelaaja Roni Nuttunenkin hävisi ennen ensimmäistä rankingkisavoittoaan neljä sarjaa. Tosin Nuttunen oli neljä vuotta Koskelaa nuorempi voittaessaan ensimmäisen rankingturnauksen.

PÖYTÄJÄÄKIEKKOTÄHDET PALAAVAT TURKUUN LAUANTAINA 10.12. !

Tiedottaja  06.12.2011  00:26

Turussa järjestetään pöytäjääkiekkokauden 2011-12 kolmas rankingturnaus lauantaina 10.12.2011.Rankingturnaus tuo Turkuun lajin kirkkaimmat tähdet. Mukana on useita viime kesän MM-kisoissa loistaneita kotimaisia pelureita.

Rankingturnauksessa ratkotaan voittajat neljässä sarjassa:
- veteraanit (1972 syntyneet tai sitä vanhemmat)
- juniorit (1994 syntyneet tai sitä nuoremmat)
- avoin sarja
- naisten sarja

Kilpailuihin voi osallistua kuka tahansa, joten ensikertalaisillakin on nyt erinomainen tilaisuus kokeilla mihin kaveriporukoissa hankitut taidot riittävät, kun vastaan saattaa asettua hallitseva euroopan- tai maailmanmestari.

Aikataulu
9.00 Kisapaikan ovet avataan
9.30 Ilmoittautuminen junioreiden ja veteraanien sarja päättyy
11.30 Ilmoittautuminen avoimeen ja naisten sarjaan päättyy. Naisten sarja alkaa avoimen sarjan sijoitusotteluiden jälkeen.
14.30 Lounaustauko
15.30 Pelit jatkuvat
20.00 Palkintojen jako

Lisätiedot löytyvät näiltä sivuilta kohdasta "Kilpailut" -> "Seuraavat turnaukset"

Turussa tavataan!

Pietari Open 2012 - Suomalaiset matkassa

Tiedottaja  16.11.2011  20:39


Maailman liigan kahdeksas osakilpailu pelattiin 12.11. nousevan pöytäjääkiekon keskiössä, Venäjän Pietarissa. Matkassa oli myös liuta suomalaispelureita. Myös Latvia, Ukraina ja Viro olivat edustettuina. Turnaus huipentui sunnuntaina järjestettyyn joukkuekisaan.

Venäläinen turnauskulttuuri järjestettyine kyydityksineen ja rahapalkintoineen oli houkutellut mm. maailmanrankingin koko kärkiviisikon paikalle. Muutenkin turnaus noudatti paikallista tuttua kaavaa, paljon osallistujia ja laaja, kova taso. Juhlallisten avajaisten jälkeen päästiin itse asiaan eli valkoisten Stiga-kaukaloiden ääreen.

Tuloksien osalta tuttua kaavaa ei kuitenkaan noudatettu sillä rankingin kirkkain keula jätettiin selvästi totuttua alemmille sijoille. Ainut joka piti pintansa tv-kameroiden paisteessa oli hallitseva maailmanmestari ja Helsinki Openin hiljattain voittanut Venäjän Oleg Dmitrichenko. Finaalissa, vasta seitsemännessä ottelussa, kukistui Latvian Matiss Saulitis, joka on tasaisen varmasti kiilaamassa itseään kohti maailmanrankingin kärkikymppiä. Dmitrichenko oli aiemmin tiputtanut Latvian Edgars Caicsin, Suomen ykköstykin Roni Nuttusen sekä välierissä Venäjän toisen junioritähden Maxim Borisovin, jonka edesottamukset kyseisessä sarjassa aiheuttivat epätavallista keskustelua liittyen lajin kirjoittamattomiin sääntöihin. Hallitsevan euroopanmestarin Ahti Lammen tie katkesi Venäjän Yanis Galuzoon, joka onnistui nyt ensimmäistä kertaa urallaan voittamaan Lammen pudotuspelisarjassa.

Tiivistunnelmaisen joukkuekisan voiton vei pietarilainen Northern Lights. Finaalissa kukistui niin ikään pietarilainen Pyramida. Suomalaisjoukkueet kampesivat itsensä divarivoittoon ja -pronssille.


Loppusijoitukset:

1. Oleg Dmitrichenko
2. Matiss Saulitis
3. Maxim Borisov
5. Ahti Lampi
6. Roni Nuttunen
18. Santtu Sainio
28. Teemu Koskela
42. Kevin Eriksson
46. Vesa Huotelin
50. Kimmo Eriksson
63. Teuvo Moisa
82. Aleksi Eriksson
84. Jani Herlevi

Yksilökisan tulokset:
http://scorpion.stigahockey.spb.ru/eng/tournament/id/153/

Joukkuekisan tulokset:
http://scorpion.stigahockey.spb.ru/eng/tournament/id/154/

Pietarin jälkeen pöytäjääkiekkokausi jatkuu kiivaan herkullisena niin Suomessa kuin maailmanliigan osaltakin. Riikassa pelataan 3.12. kauden kolmas Bigsix-turnaus ja heti viikko tämän jälkeen Suomen Turussa jatketaan kotimaista rankingkautta. Hyvänä veryttelynä näille suositeltakoon Turun, Pääskyvuoren mestaruuskisoja 26.11.

MM-kisojen jälkihumussa

Tiedottaja  06.09.2011  23:14


Turussa kesällä järjestettyjen pöytäjääkiekon MM-kisojen vaikutukset näkyivät selvästi seuraavan kauden avausturnauksessa. Oulussa nähtiin osallistujamäärältään pienin turnaus miesmuistiin, sillä viimeksi yhtä vähän pelaajia kansallisessa turnauksessa on nähty niillä ajoilla, kun hallitsevat mestarit alle kouluikäisinä vielä harjoittelivat senttereitään. Kilpailussa pelattiinkin väen vähäisyydestä johtuen varsin erikoisella turnausjärjestelmällä, vain yksi alkulohko, josta 16 parasta karsiutuivat finaalisarjaan ja loput 7 tahkomaan divaria. Vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta Oulussa nähtiin varsin mukavaa läpsyttelyä ja yllätyksiäkin riitti.

Päivä lähti käyntiin myöhäisen kukonlaulun aikaan ja pelipaikalle alkoi pikkuhiljaa ovien auettua kerääntyä juniori- ja veteraanisarjaan mieliviä. Juniorisarjassa pelattiin 4:n hengen alkusarja, jonka kärkisijoille päässeiden Koskelan ja Pelkosen välillä nähtiin pelottavan tasokas finaali. Yllättävien käänteiden, ulostulleiden maalien ja ilmaveivien seurauksena Pelkonen kuittasi itselleen toisen juniorikullan jännittävän seitsemännen pelin jatkoajalla. Pronssia sai Aleksi Eriksson runkosarjan sijoitusten perusteella. Veteraanisarja eteni ilman suurempia yllätyksiä, viiden hengen alkusarjasta karsiutui ulos playoffeista Jouko Pelkonen, joka hävisi viimeisen kierroksen ratkaisevan ottelunsa Oulun ikiomaa apassia, Tapio Lämsää, vastaan. Pleijareissa kohtasivat näin ollen Sahlgren - Lämsä ja Kokko - Eriksson. Jarille tuttu Lämsä ei pystynyt laittamaan kapuloita rattaisiin ja Sahlgren eteni finaaleihin otteluvoitoin 4-0. Kokon ja Erikssonin välisessä mittelössä taasen kapuloita sinkoili sinne tänne ja yllätystä haettiin olan takaa, aamulla pelipaikan lattialta herätetty Kokko kuitenkin selvitti tiensä finaalipeleihin, vaikkakin vasta sarjan seitsemännessä ottelussa. Naisten sarjaankin oli useita halukkaita, jotka eivät kuitenkaan valitettavasti täyttäneet sarjaan vaadittuja kriteerejä ja näin ollen leidien palkinnot jäivät jakamatta.

Missä Seppo?

Kun juniori- ja veteraanisarjojen finaaleja vielä pelattiin, alkoi karu totuus pelaajamäärästä tulla esiin. Ilmottautumisaika päättyi jo varttia aiemmin ja listassa yhä vain 21 nimeä, joista Hellströmiä ei edes näkynyt paikalla. Kaksi nimeä saatiin kuitenkin listaan vielä lisää, kun selvisi, että kisajärjestäjä oli unohtanut ilmoittaa itsensä ja joukkuekaverinsa. Järkyttävin seikka avoimen sarjan alkaessa ei kuitenkaan ollut pelaajamäärän vähyys, vaan se, että kaikki Suomessa järjestetyt rankingkisat kiertänyttä Seppo Kososta ei näkynyt istuskelemassa jakkarallaan ja tuttuun ja ystävälliseen tapaansa sutkauttelemassa juttujaan uusille ja vanhoillekin pelaajille. Kaikille pöytäjääkiekkoa harrastaneille tuttu isähahmo loisti tällä kertaa vain poissaolollaan ja Suomen pisin rankingkisaputki saapui päätökseensä. 125 kisaa on kunnianarvoisa suoritus ja tahtoisinkin, että jokainen pöytäjääkiekkoilija nostaisi imaginääristä hattuaan ja viettäisi oman hiljaisen hetkensä juuri päättyneelle yli 20:n vuoden kisaputkelle. Mainittavan arvoista on myös Konsta Jukan poissaolo, sillä Jukalla oli takanaan 69 putkeen pelattua rankingkisaa.

Kuten jo aiemmin mainittu, alkusarja todellakin pelattiin historiallisesti vain yhdessä lohkossa. Sarja osoittautui kohtalokkaaksi Oulun kotipelaajille, sillä seitsemästä finaalisarjasta pudonneesta peräti 4 oli Oulun omia pöytäjääkiekkokasvatteja. Junioripelaajat jatkoivat vahvojen otteiden näyttämistä, sillä junnufinalistit Koskela ja Pelkonen nappasivat suvereenisti toisen ja neljännen sijan lohkosta, eikä Kevin Erikssonkaan tullut kaukana perässä.

Juniorit playoffeihin

Jos alkusarjat sujuivat sen suuremmitta yllätyksittä, finaalisarjasta ei todellakaan voi sanoa samaa. Playoff-viivan alapuolelle jäi aiemmin kärkikahdeksikossa nähtyjä nimiä, kuten niukasti pudonnut Rautio sekä Aulaskari, Pesälä ja Sahlgren. Sen sijaan huikeita otteita näytti pääskyvuorelainen Kevin Eriksson. Finaalisarjan nuorinta pelaajaa ei ensimmäinen finaalisarjapaikka näyttänyt paljoa jännittävän, vaan tämä nappasi upeasti finaalisarjan neljännen sijan, josta useampi maailmanrankingissä korkeammalla oleva pelaja saa vain haaveilla. Hieno suoritus oli myös Pelkosen nappaama seitsemäs sija finaalisarjasta, sekä Hellströmin, joka on viimeksi selviytynyt kahdeksan joukkoon yli kymmenen vuotta sitten Oulussa, kahdeksas sija. Hienoisen romahduksen näytti kokeneen Teemu Koskela, joka ei hävinnyt alkusarjassa otteluakaan. Marjoja ei kuitenkaan riitä kaikille poimittavaksi, sillä peli on julmaa ja kyyti kylmää.

Divaripeleissä oululaiset kuitenkin nostivat hieman häntäänsä ja levittelivät eviään, sillä Rajaniemi ja Koivula kuittasivat kaksi ensimmäistä sijaa.

Erälaukon ensimitali, Kokko finaalissa

Muutamien kärkinimien puuttuessa turnauksen kärkisijat olivat lähes kenen tahansa poimittavissa, ehkä sitä kirkkainta keltaista lukuuottamatta kuitenkaan. Ensimmäiseltä kierrokselta melko odotetusti jatkoon joka iikka, vaikka Iikkaa ja muutamia muitakaan aiempina vuosina nähtyjä oululaisia ei paikalla nähtykään. Lampi, Kokko, Erälaukko ja Käsmä jatkoivat tietään kohti finaalia.

Välierissä Arto yritti tosissaan laittaa kapuloita hallitsevan euroopanmestarin rattaisiin, mutta viimeisen ottelun 7-0 tulos ei jättänyt pelaajien paremmuutta arvailun varaan. Joillekin pienenä yllätyksenä tuli se, kuinka Kokko onnistui hoitamaan monille kotimaisille ja ulkomaisillekin pelaajille päänvaivaa aiheuttaneen Erälaukon niin selkein ottein. Maalisuhde 20-5 ja 4-1 sarjavoitto Kokon eduksi. Hauskaa vaikutti kuitenkin olevan molemmilla pelaajilla ja Erälaukolle kunnioitettava kolmas sija!

Finaalissa kävi juuri niin kuin kaikki, itse finaalin pelaajatkin, odottivat. Ahti Lampi otti jälleen yhden voiton tililleen lisää, hoitaen Janne Kokon helposti otteluvoitoin 4-0.

Mitä jäi käteen?

Vaikka turnaus sujuikin kaikin puolin hyvin ja ihmisillä tuntui olleen hauskaa pelata, jäi turnauksesta pakostakin vähän karvas maku suuhun. 23 pelaajaa kansallisessa turnauksessa on kuitenkin todella pieni määrä. Toki ymmärrettävää on, että kotimaiset MM-kisat veivät monilta mehut ja joillekin hetki tuntuukin sopivalta laittaa laji tauolle ja Ouluun matkustaminenkin tuo oman kynnyksensä monille etelässä asuville. Olisi toivottavaa, että kauden loppua kohden nähdään suurta muutosta! Nyt puskaradio soimaan ja viekää lajin ilosanomaa eteenpäin, jotta se ei kuolisi pois. Haluaisin tähän samaan syssyyn myös ottaa puheeksi kisajärjestäjäpulan, sillä heitä ei todellakaan ole liikaa tällä hetkellä. Henkilökohtaisesti toivonkin näkeväni tällä kaudella kisoja vielä esimerkiksi Turun ja Lohjan seudulla ja miksei pienemmilläkin paikkakunnilla. Pari vuotta sitten järjestetty Tampereen turnauskin oli oikein hyvin järjestetty ja Tampere on hieno kaupunki, joten sielläkin päin mielelläni vielä joskus pelaisin. Kaivakaa nyt ne vipulätkät sänkyjen alta ja kaappien päältä pölyyntymästä ja pistäkää sitä kiekkoa häkkiin!

Helsinki Openissa nähdään 22.10.2011!

Juho Rautio
Lapinjärvi
5.9.2011

Avoimen rankingkisavoittajia nyt 25

Tiedottaja  13.04.2011  00:38

Naantalissa pelattiin viikonloppuna historian 125. rankingturnaus. Janne Ollila saavutti turnauksessa uransa ensimmäisen avoimen sarjan rankingvoiton. Voitolla Ollila liittyi kunniakkaaseen rankingvoittajien ryhmään 25. pelaajana. Voittajien joukkoon on päässyt vuosien varrella kaksi ulkomaalaispelaajaa. Ruotsalainen Jacob Lindahl voitti Oulun rankingturnauksen vuonna 1997 ja tsekkiläinen Petr Tmej Helsinki Openin 2009.

Ollilan voiton myötä katkesi myös yksi merkittävä putki rankingkisoissa. Ennen Ollilan voittoa kolmikko Roni Nuttunen, Konsta Jukka ja Ahti Lampi olivat kirjanneet 39 rankingturnausta putkeen voittajalle kuuluvat 85 pistettä. Lampi sai 85 pistettä rankingiin myös Helsinki Openista 2009, koska hän oli turnauksen paras suomalainen.

Ollila nappasi myös erään ennätyksen nimiinsä Naantalin voitollaan. Hänestä tuli pelaaja, joka on tarvinnut eniten turnauksia ensimmäisen rankingkisavoittoon saavuttamiseen.

Uusilla jäsenillä on mahdollisuus liittyä voittajien ryhmään jälleen kakudella 2011-12, joka alkaa syyskuussa.

Naantalin 2. päivä:VETO on joukkueiden Suomen mestari 2011!

Tiedottaja  12.04.2011  00:40

Rankingkauden päätyttyä sunnuntaina oli vuorossa vielä Suomen cup ja SM-joukkuekisa.

Suomen cupin osallistujien joukossa nähtiin myös lajin keulahahmot Roni Nuttunen ja Ahti Lampi. Kaksikko esittikin heti aamusta pelaamisen mallia muille. Kun arpaonnikin oli vielä suotuisa nähtiin cupissa "unelmafinaali". Siinä voiton nappasi vuoden tauon jälkeen pirteämmin esiintynyt Ahti Lampi ottelun päättyessä 3-1.

Joukkuekisan mestaruutta tavoitteli ilahduttavasti peräti 12 nelihenkistä joukkuetta. Näin ollen nähtiin muutaman vuoden tauon jälkeen sekä elitti että divarilohko. Elittilohkossa kaksi viimeisintä mestaruutta voittanut Optime jyräsi Lammen johdolla runkosarjan voittoon. Toiseksi sijoittui VETO, joka oli vahvistanut muutenkin kokenutta ryhmäänsä illalla vielä vuoden 2001 Suomen mestarilla, Anssi Järvisellä. Kun joukkueessa pelasivat vielä Järvisen lisäksi Janne Kokko, Kristian Iso-Tryykäri, Mikael Lindberg ja Arto Käsmä, oli joukkueessa peräti kolme maailmanmestaria, kuusi avoimen sarjan Suomen mestaria sekä lukuisia muita meriittejä(kuten lukematon määrä Oulun liigan osakilpailuvoittoja). Kolmannen sijan runkosarja nappasi Pultti Amigos ennen vaisusti pelannutta Raision pöytäjääkiekkoa, joka oli saanut joukkueeseensa Nuttusen. Kaksi viimeistä puolivälieräpaikkaa saavuttivat Kiekko-Lampaat ja PÖLY 3D. Esipudotuspeleihin joutuivat Kala ja TähtiPÖLY.

Divarista esipudotuspeleihin ponnistivat Talpelan Taiga ja Pääskyvuoren pöytäjääkiekko, joka varmisti pudotuspelipaikan viimeisellä kierroksella. Pisteen päähän Pääskyvuoresta jäänyt PÖLY II, joutui tyytymään sijoitusotteluun Pultti Amigosin kakkosjoukkuetta vastaan. Sijoitusottelussa PÖLY oli selvästi parempi sijoittuen 11.

Esipudotuspeleissä divarin joukkueet laittoi Eliittiryhmät tiukille. Pääskyvuoren junioritähdet Kevin Eriksson, Jan Pelkonen ja Jami Hukka meinasivat järjestää yhdessä Kimmo Erikssonin kanssa todellisen jymypaukun KALAa vastaan. Lopulta kokeneemmat oululaiset etenivät puolivälieriin Olli-Pekka Kuokkasen ja Otto Pesälän johdolla. Toisessa parissa nähtiin sitten divarin todellinen taso, kun Talpelan Taiga yllätti TähtiPÖLYn 9-7 lukemin. Lohjalaisten sankareita olivat huikeasti pelannut Teuvo "Tepa" Moisa ja Santtu "Santander" Sainio.

Puolivälierissä Elittilohkon kärki piti pintansa haastajia vastaan. Optime hoiteli mestarin varmuudella taigalaiset kotimatkalle. Lähes yhtävakuuttavasti vastustajan hoiti VETO, jonka ratkaisupelaajia KALAa vastaan oli Järvinen. Pultti Amigos hoiteli puolestaan viimeisenkin PÖLY joukkueen kesälomalle, kun se voitti PÖLY 3D:n. RPJK joutui puolestaan tekemään täyden sarjan töitä tiputtaakseen oululaiset Kiekko-Lampaat, mutta lopulta he onnistuivat siinä Janne Kantolan ja huikeasti päivän aikana tasoaan nostaneen Juha-Matti Santalan johdolla.

Välierissä Pultti Amigosin tähdet saivat todeta konkaripitoisen VETOn liian kovaksi vastustajaksi. Sarjan ratkaisupelaajina kunnostautuivat tällä kertaa joukkueen kokemattomin, Arto Käsmä, ja kaiken kokenut Janne Kokko. Toisessa välierässä kohtasivat viime vuosien menestysjoukkueet, kun viisi viimeistä joukkuemestaruutta vienneet Optime ja RPJK ottivat mittaa toisistaan. Sarjan paras pelaaja oli huikean päivän pelannut Ahti Lampi (ainoastaan yksi tappio), tällä kertaa se ei kuitenkaan riittänyt katkeraa tappiota pidemmälle, sillä tasaisemmin joukkueena onnistunut RPJK kiri viimeisellä kierroksella yhden pisteen tappioasemasta 7-6 otteluvoitoin finaaliin. RPJK:lta parhaiten onnistuivat tuloksellisesti Nuttunen ja Ollila, mutta joukkueen todellisena sytyttäjänä toimi Santala, joka venyi mm. upeaan voittoon Konsta Jukasta.

Pronssiottelussa Optime näytti kykynsä vielä kerran Lammen johdolla jättäen Pultti Amigosin mitalikolmikon ulkopuolelle.

Finaalissa edettiin lähes tasatahtiin kierros kierrokselta. Paremmin finaalin aloitti RPJK. VETO oli kuitenkin kuronut raisiolaisseuran johdon kiinni ja edennyt yhdellä pisteellä johtoon sarjan puolivälissä. Johtoon päästyään VETO ei enää siitä luopunut, vaikka Santalan johdolla huikeasti taistellut RPJK kaikkensa yritti. Finaalin ratkesi lopulta VETOn tasaisempaan suoritukseen joukkueena. Parhaiten finaalissa onnistuivat VETOsta Kristian Iso-Tryykäri ja Käsmä, kun taas RPJK:ta piti pystyssä Nuttunen ja Santala.

Kansallinen pöytäjääkiekkokausi 2010-11 on nyt päättynyt. Kansainvälinen kausi huipentuu 10.-12.6.2011 MM-kisoihin, jotka järjestetään Turussa. Kausi 2011-12 alkaa syyskuussa.

SM-joukkuekisan kärki

1. VETO (Mikael Lindberg, Janne Kokko, Kristian Iso-Tryykäri, Arto Käsmä, Anssi Järvinen)
2. Raision pöytäjääkiekko (Janne Ollila, Janne Kantola, Roni Nuttunen, Juha-Matti Santala)
3. Optime (Mika Myllykangas, Konsta Jukka, Minerva Martiskainen, Ahti Lampi, Anton Lampi)
4. Pultti Amigos(Magnus Ahlberg, Anders Stark, Teemu Koskela, Petrus Miettinen)

Naantalin viiikonlopun 1. päivä: Ollila valloitti Kuparivuoren

Tiedottaja  10.04.2011  00:11

Kansallinen rankingkausi huipentui tänään Naantalissa kauden 7.turnauksessa. Päivä aloitettiin junioreiden, veteraanien ja naisten sarjan otteluilla.

Junioreissa voiton nappasi Teemu Koskela, joka voitti finaalissa Petrus Miettisen. Voitolla Koskela varmisti junioreiden kokonaiskisan voiton.Kolmas oli Jan Pelkonen, joka varmisti samalla viimeisen henkilökohtaisen maajoukkuepaikan Turun MM-kisoihin.

Veteraaneissa viimeinen henkilökohtainen MM-paikka ratkesi tyylikkäästi Jari Eskeliselle. Eskeliselle olisi riittänyt paikan varmistamiseen neljäs sijakin, mutta lopulta hän venyi aina voittoon asti. Finaalissa Eskelinen voitti Janne Roivaksen. Pronssi matkasi Ouluun Jari Sahlgrenille.

Naisten sarjassa voiton nappasi Minerva Martiskainen,joka voitti finaalissa Maria Leivon. Kolmanneksi sijoittui Netta Jousi.

Avoimessa sarjassa kokonaiskisan voitto ratkesi jo ennen turnausta Konsta Jukalle, kun Ahti Lampi ei osallistunut turnaukseen. Voiton varmistuttua Jukan peli kulki mukavasti ja tuloksena oli pronssinen pysty. Finaalista Jukan tiputti Kristian Iso-Tryykäri. Finaalissa Iso-Tryykärin vastustajaksi asettui välierissä Magnus Ahlbergin tiputtanut Janne Ollila. Finaali huipentui naantalilaisjuhliin, kun Ollila kukisti Iso-Tryykärin 4-2 voitoin. Voitto oli Ollilan Uran ensimmäinen.

Huomenna pelit jatkuvat Suomen cupilla ja SM-joukkuekisalla.

Mitalistit Naantalissa 9.4.2011

Avoin
1. Janne Ollila
2. Kristian Iso-Tryykäri
3. Konsta Jukka

Juniorit
1. Teemu Koskela
2. Petrus Miettinen
3. Jan Pelkonen

Veteraanit
1. Jari Eskelinen
2. Janne Roivas
3. Jari Sahlgren

Naiset
1. Minerva Martiskainen
2. Maria Leivo
3. Netta Jousi

Moskova Cup 2011 - Nuttuselle hattutemppu

Tiedottaja  06.04.2011  00:51

Maailmankiertueen kauden kovin turnaus käytiin maaliskuun lopussa Moskovassa, kun 185 peluria kuudesta eri maasta ottivat mittaa toisistaan Dynamon korpiallojoukkueen areenalla. Suomen Ja Raision pöytäjääkiekon Roni Nuttunen vei arvostetun turnauksen voiton jo kolmannen kerran nimiinsä. Nuttusen matkaan lähti myös 3300 dollaria palkintorahaa, joilla oli houkuteltu paikalle 8 maailman kymmenestä parhaasta pelaajasta. Muutenkin turnaus oli hurjan kova, sillä onhan Venäjän pöytäjääkiekon taso ylivoimaisesti laajin kansainvälisesti vertailtuna.

Suomesta matkaan lähti kuuden pelaajan miehistö, joista Nuttusen lisäksi Ahti Lammella tiedettiin olevan mahdollisuus voittoon asti. Lammen turnaus meni tällä kertaa lievästi alakanttiin sillä hallitseva Euroopanmestari oli vasta 12. Harmittava yksityiskohta Suomalaisedesottamuksissa oli se, että Nuttunen ja Lampi, tiukasta taktikoinnista huolimatta, kohtasivat toisensa jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Selkeähköstä tappiosta huolimatta Lampi oli tyytyväinen peliinsä kovavireistä Nuttusta vastaan ja odottaa nyt jo revanssia tulevien MM-kotikisojen muodossa.
Kaikkiaan Suomalaispanos oli erittäin hyvä. Nuttusen seurakaveri Janne Ollila pelasi hienon turnauksen. Alku- ja välisarjan lohkovoittoja tuulettanut Ollila aloitti pudotuspelitkin tehokkaasti ja Venäjän junnukomeetta oli jo nöyrtyä Ollilan tehokkaan sentteripelin edessä. Kotiyleisön avustamana nuori Borisov kuitenkin nousi takaa ja jatkoi kahdeksan joukkoon sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Ollilan sijoitus siis hienosti 11. jolla hän kolkuttelee maailmanrankingissa nyt jo 20 joukkoon.

Talpelan Taigan Santtu Sainiokin selvitti nyt, kolmannella yrityksellään tiensä Moskova-Cupin finaalisarjaan ja taisteli kovassa seurassa kohtuullisen pistesaaliin itselleen. Sainion lopullinen sijoitus 29.

Moskovan turnauksen ensikertalainen Teemu Koskelan turnaus alkoi takkuisesti, kotimaan kentillä itse tyyneytenä tunnettu Koskela hermoili tappiot parista alkusarjan "helposta" pelistä, mutta kokosi itsensä ja selviytyi lopulta mallikkaaasti välisarjaan. Vireeseen päästyään Koskela taisteli jopa pääsystä finaalisarjaan, joka kuitenkaan ei vielä tällä kertaa toteutunut. Koskelan lopusijoitus kuitenkin upeasti 50. eli 27 sijaa ennakkorankingia ylemmäs.
Sainion seurakaveri Jani Herlevi pelasi myös elämänsä turnauksen, jonka paras vaihe osui tiukkaan välisarjaan. Kovassa seurassa Herlevi napsi järjestäen pisteitä, nostaen Koskelan tapaan sijoituksensa ennakkorankingiin nähden kiitettävän ylös. Herlevin sijoitus 61.

Nuttusen tie vei finaaliin Lammen ja Venäjän Yanis Galuzon kautta, jonka Nuttunen voitti viimeksi Ruotsin mestaruuskisojen finaalissa ja sitä ennen Budapestin MM-kisojen finaalissa. Tällä kertaa finaalivastustajaksi tuli Ruotsin välierissä Nuttuselle kovan vastuksen tarjonnut Latvian Edgars Caics. Viime vuoden Moskova-Cupin uusintoa ei onneksi tullut, jolloin Latvian toinen huippupeluri Atis Silis, kaikkien hienoiseksi yllätykseksi, onnistui viemään Nuttuselta voiton. Nyt Nuttunen oli jälleen omalla tasollaan ja Caics ei hetkittäisistä onnistumisistaan huolimatta mahtanut mitään paremmallee

Santtu Sainio

Turun seudun pelaajat juhlivat kotikisoissa

Tiedottaja  06.04.2011  00:49

Pöytäjääkiekkokauden kuudes MM-karsintaturnaus järjestettiin Turussa. Kotikisoissa pelanneet Turun seudun pelaajat juhlivat erityisesti avoimessa sarjassa, jossa he ottivat kolmoisvoiton Konsta Jukan johdolla. Junioreissa voiton nappasi kangasalalainen Petrus Miettinen. Veteraaneissa kulta matkasi Vantaalle Petteri Sevonille. Kaiken kaikkiaan kisoissa nähtiin 38 pelaaja eri puolilta Suomea mittelemässä paremmuudesta.

Sevon huikealla suorituksella MM-kisoihin
Veteraaneissa oli selvittämättä vielä kaksi edustuspaikkaa MM-kisoihin. Turun kisan jälkeen ainoastaan viimeinen paikka on selvittämättä, sillä Petteri Sevon liittyi maajoukkueeseen huikean suorituksen jälkeen. Runkosarjassa Sevon eteni voitosta voittoon edeten välieriin ykkösenä. Muut playoff-paikat selvisivät selvällä erolla, kun viidenneksi sijoittunut Janne Roivas jäi peräti viiden pisteen päähän neljänneksi sijoittuneesta Jari Eskelisestä. Sen sijaan playoff-parit ratkesivat vasta Kokon, Sahlgrenin ja Eskelisen keskinäisten otteluiden vertailulla. Siinä parhaan maalieron omasi Kokko ennen Sahlgrenia ja Eskelistä.

Välierissä sisuuntunut Eskelinen laittoi seurakaverinsa todella tiukoille. Lopulta Sevon oli kuitenkin PÖLYläisistä vahvempi edeten 3-2 otteluvoitoin finaaliin. Toisessa välierässä nähtiin puolestaan palanen suomalaista pöytäjääkiekkohistoriaa, kun Jari Sahlgren aiheutti ensimmäisenä suomalaispelaajana Janne Kokolle playoff-sarjan tappion veteraanisarjassa. Lohdutukseksi Kokko nappasi kuitenkin runkosarjan perusteella pronssisen pystin. Finaalissa Sevon ja Sahlgren hemmottelivat katsojia koko rahan edestä, kun ratkaisu saatiin vasta viidennessä finaalissa. Siinä Sevonin hermo piti paremmin ja hän eteni uran ensimmäiseen rankingvoittoon veteraaneissa. Voiton myötä Sevon varmisti myös edustuspaikan MM-kisoihin. Naantalissa viimeisen paikan ratkaisevat Eskelinen ja Turussa epäonnistunut Kimmo Eriksson.

Junioreissa taistelu jatkuu
Junioreissa saatiin veteraanien tavoin yksi uusi pelaaja MM-kisoihin, mutta viimeinen paikka ratkeaa vasta Naantalissa. Paikan MM-kisoihin nappasi Petrus Miettinen, jolle varmistukseen olisi riittänyt osallistuminen sarjaan. Miettinen ei kuitenkaan tyytynyt näin vähään, vaan eteni runkosarjan voittoon vakuuttavalla esityksellä. Paljon Miettistä heikommaksi ei jäänyt Kevin Erikssonkaan, joka sijoittui toiseksi yhden tappion rasittamana. Muut välieräpaikat menivät naantalilaisille Jan Pelkoselle ja Antti Suojaselle.

Välierissä Miettinen ja Eriksson näyttivät menevän näytöstyyliin finaalin, mutta naantalilaiskaksikko heräsi viime hetkellä venyttäen ratkaisut viidensiin otteluihin. Tässä vaiheessa nähtiin erityisen suuret panokset Erikssonin ja Pelkosen sarjassa. Eriksson tarvitsi voiton säilyttääkseen mahdollisuudet MM-kisoihin. Sen hän myös otti viemällä viimeisen ottelun 3-1 lukemin. Näin ollen hyvän nousun tehnyt Pelkonen joutui tyytymään pronssisijaan. Toisessa välierässä Miettinen katkaisi Suojasen neljän turnaksen finaaliputken voittamalla ratkaisevan ottelun 2-1. Finaalissa Eriksson yritti tosissaan parantaa asemiaan taistossa MM-kisapaikoista. Lopulta ratkaisu saatiin vasta viidennessä ottelussa, jossa Miettisen kokemus oli vielä tällä kertaa liikaa Erikssonille. Kauden toisella voitolla Miettinen säilytti mahdollisuudet rankingin kokonaiskisan voittoon. Kokonaiskisan voitto ratkaistaan Miettisen ja Turun kisan väliin jättäneen Teemu Koskelan välillä. Viimeinen MM-paikka ratkeaa puolestaan Pelkosen ja Erikssonin kesken.

Avoimessa sarjassa kisa kiristyy
Avoimessa sarjassa tie tähtiin oli auki uusille kasvoille, kun rankingin kärkipelaajista useat säästelivät paukkuja jo Naantalin päätöskisaviikonloppua varten. 35 pelaajan turnauksessa pelattiin kaksi alkusarjaa. Niistä selvittiin ilman suurempia yllätyksiä, kun Janne Kokkokin varmisti finaalisarjapaikan viimeisen kierroksen voitolla. Positiivisena yllätyksenä voidaan pitää nuoren Jan Pelkosen venymistä ensimmäistä kertaa urallaan 16 pelaajan finaalisarjaan.

Divareissa voitot nappasivat Vesa Huotelin ja alkusarjassa pahasti flopannut Antti Suojanen. Huotelin ratkaisi lopulta 1.divarin voiton keskinäisellä ottelulla Toni Koivulaa vastaan. Kakkosdivarin ratkaisu meni vieläkin tiukemmaksi, sillä selvyys saatiin vasta maalierovertailussa. Siinä Suojanen oli ylivoimainen verratuna seurakaveriinsa Jani Herleviin. Näin Ollen Lohjan kävelevän synttäärialmanakan (Jani Herlevin) oli tyytyminen kakkossijaan.

Finaalisarjassa seuratuin kamppailu käytiin nelikon Janne Kantola, Ismo Aulaskari, Otto Pesälä ja Timo Toivonen välillä. He ratkaisevat kahden viimeisen MM-paikan kohtalon loppukauden aikana. Tässä taistossa parhaiten onnistui Janne Kantola, joka sijoittui finaalisarjassa toiseksi Kristian Iso-Tryykärin jälkeen. Aulaskari onnistui myös mainiosti etenemällä pudotuspeleihin 6. pelaajana. Pesälän (9.) ja Toivosen(14.) oli puolestaan seurattava playoff-taistot katsomon puolelta.

Finaalisarjan ensikertalaisista Anders Stark onnistui tällä kertaa paremmin ollen 11., mutta Pelkosenkaan ei tarvitse hävetä ennakkoluulottomia otteita, jotka toivat 8 pistettä ja 15. sijan. Maininnan arvoista on myös Ismo Lahtisen harvinainen agenttisarja finaalisarjassa; hän ei saanut 15 ottelusta pistettäkään.

Playoffit Jukan näytöstä
Playoffeissa nähtiin pienen puoleinen ihme, kun vielä finaalisarjassa pelinsä kanssa tuskaillut Janne Ollila oli yllättäen ensimmäinen välieriin selvinnyt pelaaja. Yleensä seitsemänsissä otteluissa viihtyvä Ollila päätti Jari Sahlgrenin turnauksen tylysti suoraan neljässä ottelussa. Sahlgren totesi sarjan jälkeen, että oikea mies voitti ”tuollaisella sentterien tasoerolla, mitä sarjassa oli, ei voikaan haaveilla voitoista. Ollila oli parempi”.

Seuraavana jatkopaikat selvittivät Mika Myllykangas ja Konsta Jukka. Myllykangas tarvitsi upean turnauksen pelanneen Ismo Aulaskarin pudottamiseen viisi ottelua. Viimeisenä pudotuspeleihin selvinnyt Jukka tiputti runkosarjan voittaneen Iso-Tryykärin niin ikään viidessä ottelussa.

Viimeisen välieräpaikan ratkaisivat Kantola ja Santtu ”St.Tu” Sainio. Siinä Sainio eteni jo 3-1 johtoon, mutta Kantolan ovela taktiikan muutos viidennessä pelissä käänsi sarjan luonteen. Oikean laidan taikurina tunnettu Kantola päätti yllättäen hyökätä vain vasemmalta laidalta, tämä sotki Sainion konseptin täysin. Lopulta Kantola venytti ratkaisun seitsemänteen otteluun, jossa hän ratkaisi välieräpaikan itselleen.

Välierissä Ollilan senttereiden vireen testasi Myllykangas, kun taas kahden toisen finaalipaikan ratkaisivat Kantola ja Jukka. Ollila jatkoi kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti aikataulullisesti vahvoja esityksiä, saaden jälleen sarjansa päätökseen ennen toista välierää. Ollilan kannalta saavutuksessa parasta oli se, että tuloksena oli voitto ja finaalipaikka. Myllykangas, joka ei ollut koskaan hävinnyt Ollilalle playoff-sarjaa, joutui toteamaan Ollilan paremmakseen 4-1 otteluvoitoin. Yleensä tiukasta puolustuksesta tunnettu kaksikko järjesti viidessä pelissä yleisöystävällisen ja maalirikkaan näytöksen, jossa Ollilan sentterit olivat ratkaisevan askeleen edellä Myllykankaan oikean laitaa.

Toisessa välierässä Jukka näytti marssivan murskaavalla esityksellä finaaliin, kun voitot olivat neljän pelin jälkeen 3-1 ja maaliero 19-8. Kantola onnistui kuitenkin tiivistämään puolustusta viime hetkellä. Tämän ansiosta ratkaisu venyi seitsemänteen otteluun. Tällä kertaa edes varsinainen peliaika ei enää riittänyt voittajan selvittämiseen, vaan edettiin jatkoajalle. Kun ratkaisua ei hyökkäyskuvioilla saatu aikaan, voittaja selvisi aivan yllättäen keskialueelle valuneesta irtokiekosta. Haaskalle ehti ensimmäisenä Jukka, joka sijoitti kiekon varmasti tyhjään maaliin. Näin ollen hurjan taistelun esittänyt Kantola joutui tyytymään kolmanteen sijaan, jolla hän tosin varmisti myös MM-paikan.

Playoffeissa herätyksen saanut Jukka aloitti myös finaalit vahvasti vieden ensimmäisen ottelun näytöstyyliin. Tämän jälkeen pelit tasoittuivat, mutta tästä huolimatta Jukka nappasi neljännessä pelissä jo 3-1 johdon sarjassa. Voiton jo häämöttäessä Jukalle löysi Ollila pysäytyskeinot Jukan hyökkäyksille. Terästäytyneen puolustuksen avulla Ollila sai venytettyä ratkaisun ”normaali pudotuspelisarjan pituiseksi”, joten ratkaisua haettin seitsemännestä ottelusta. Äärimmäisen tarkan päätösottelun ratkaisu nähtiin vasta jatkoajalla, jossa Ollilan sekunnin murto-osan nukahdus riitti Jukan vasemmalle laidalle, joka vapautti keskushyökkääjän maalintekoon. Näin ollen Jukka nappasi kauden toisen voittonsa ja säilytti mahdollisuudet kokonaiskilpailun voittoon. Ollilalle tappio oli puolestaan kauden toinen finaalissa ja kaiken kaikkiaan uran kolmas.

Avoimen sarjan viimeinen MM-kisapaikka ratkeaa vasta Naantalissa. Sen tilanne on äärimmäisen jännittävä, sillä Aulaskari, Pesälä ja Toivonen ovat käytännössä tasapistein ennen viimeistä kisaa. Kolmikosta kisoihin pääsekin todennäköisesti Naantalissa parhaiten onnistuva pelaaja. Naantalin päätöskisaviikonloppu pelataan Kuparivuoren koululla 9.-10.4.2011!

Raportti Taigarankingistä

Tiedottaja  24.02.2011  23:10

Pöytäjääkiekkoväki Lohjalla
Suomen pöytäjääkiekkoväki otti toisistaan mittaa hiljattain Lohjalla, kauden viidennen rankingturnauksen merkeissä. Käynnissä on mielenkiintoinen pöytälätkäkevät, sillä kuluva kausi huipentuu kesäkuussa Turussa pelattaviin MM-kisoihin. Kilpailun kisapaikoista voi todeta kiristyneen entisestään, nyt kun viides kauden seitsemästä turnauksesta on pelattu. Lohjan turnaukseen otti osaa kiitettävät 46 peluria, tavan mukaisesti ympäri Suomea saapuen. Aurinkoinen pelipäivä käynnistyi innokkaissa merkeissä tuttujen kasvojen virratessa Harjulan viihtyisään pelisaliin.

Uusi junnuvoittaja
Pelipäivä käynnistettiin piensarjoilla, joista junioreissa nähtiin suurin yllätys. Kovassa kehitysvaiheessa oleva Naantalin Jan Pelkonen oli väläytellyt taitavaa peliään jo alkukaudestakin, mutta nyt tekeminen oli perusteellista, sillä Pelkonen ei pelkästään kiilannut itseään alkukauden hallinneen kärkikolmikon rinnalle, vaan voitti sarjan, lyömällä kovavireisen Suojasen finaalissa voitoin 3-1. Suojanen oli hetkeä aiemmin murtanut taakkansa voittamattomista sarjoista Koskelaa vastaan, lyömällä tämän välierissä, ratkaisevassa viidennessä ottelussa 2-0. Kauden jokaisessa junnusarjassa kolmen joukkoon itsensä pelannut Kangasalan Petrus Miettinen oli valitettavasti estynyt saapumaan turnaukseen. Turun Pääskyvuoresta ponnistavan tulevaisuuden lupauksen, Kevin Erikssonin tyytymiseksi jäi neljäs sija. Erikssonin ja Pelkosen välieräsarja oli huikean jännittävä, sillä kaikki neljä ottelua päättyivät yhden maalin erolla, kolmessa otteluista ratkaisu saatiin vasta jatkoajalla. Lohjan harjula on osoittautunut otolliseksi areenaksi uran nosteelle, sillä viime vuonna Teemu "Temppu" Koskela otti avausvoittonsa samaisessa salissa.

Veteraaneissa kipakkaa kiekkoa.
Janne Kokon loistaessa poissaolollaan, jäi lopulle veteraanikarjalle mahdollisuus nousta laitumen kuninkaaksi. Runkosarja vietiinkin läpi hyvin tasaisissa merkeissä. Pölyn Petteri Sevon hävisi kuudesta ottelustaan vain yhden ja lähti pudotuspeleihin piikkipaikalta. Välierät mentiin myös tiukimman mahdollisen kaavan mukaan, sillä molemmissa pareissa mentiin viidenteen matsiin asti. Tasaisuuttaa kuvaa se, että runkosarjan asetelma kääntyi päälaelleen kun Jari Sahlgren tiputti kaimansa Eskelisen ja Kimmo "Kipa" Eriksson Sevonin. Erikssonin suoritus on hieno, sillä hän on vasta viime kauden tulokas. Finaalissa Erikssonin paukut eivät enää riittäneet, kun kokenut ja taitava Oulun Kiekko-Lampaita edustava Sahlgren vei voiton puhtaasti kolmessa matsissa.

Minervan heiniä
Kaverukset, Turun Optimen Minerva Martiskainen ja Pölyn Netta Jousi, kohtasivat jälleen kerran toisensa harvalukuisessa naisten sarjassa. Tälläkin kertaa Minerva veti pidemmän korren ja yhtä jatkoaikaa lukuun ottamatta, melko selvällä erolla. Kaksikko on myös tulevia MM-kisoja ajatellen Suomen kantavia voimia naisten sarjassa ja kevään kuluessa heidän kokemuksensa jalostunee sellaiselle tasolle, että mitalitoiveet kotikisoista elävät vahvoina.

Avoimessa hyvä osanotto ja kova taso
Avoimen sarjan alkusarja ei sisältänyt suuria yllätyksiä. Pölyn Vesa Huotelinin selviytyminen lohkostaan viidentenä finaalisarjaan ja siellä upeasti yhdeksänneksi oli kuitenkin päivän hienoimpia suorituksia. Taidostaan, nopeudestaan ja ennen kaikkea innostaan tunnettu Huotelin oli huhujen mukaan muuttanut pelitaktiikkaansa ja teki heti huikeaa tulosta. Myös Timo Toivosen kakkossijaa kuoleman lohkossa voidaan pitää mainiona suorituksena. Alkusarjan pahimpia pettymyksiä oli hiljattain pöytälätkän pariin paluun tehneen, Ruotsin maalla aikanaan kiekko-oppinsa ammentaneen, Anders Starkin tippuminen viimeiseen divariin. Uskomatonta kyllä, tämä tapahtui sarjalla 9 voittoa ja 12 tappiota. Tällä kertaa sijoituksia ei siis todellakaan jaettu halvalla. Myös junnutähtien Suojanen - Koskela, osaksi jäi keskinäisvertailujen jälkeen tyytyminen tasaisen kovaan ykkösdivariin.

Finaalisarjassa täysi paahto
Finaalisarjaa lähdettiin vääntämään täysi paahto päällä. Taiga-areenalla oli kutkuttava sekoitus mestareita juomapulloineen: Turun seudun maajoukkuekonkareita, Oululaista osaamista, Pölyn kaarti rankingjyristä tulokkaisiin, pääkaupunkiseudun kaksi kovinta sekä kotikentällään vaarallinen, Taigan taikojen tekijä. Pultti Amigosien oppi-isä, Magnus Ahlberg esitteli rautaista osaamistaan häviten kivikovassa seurassa vain yhden matsin. Edellisen Taigarankingin voittaja Ahti Lampikaan ei jäänyt kauemmaksi, kuin toiseksi ja pisteen päähän Ahlbergista. Oulun ykköspelaaja Arto Käsmä nappasi alkusarjan tavoin viimeisen taivaspaikan, tosin tällä kertaa selvällä erolla seuraavaan. Finaalisarjan maalikuninkuuden nappasi Ahti Lampi, Taigan Santtu Sainion pitäessä puolustuksensa tiukinpana. Edellä mainittujen lisäksi pudotuspeleihin selvisivät myös Konsta Jukka, Mika Myllykangas, Kristian Iso-Tryykäri sekä Janne "Jean" Ollila. Viime aikoina vaihtelevasti pelannut maajoukkuemies Janne Kantola jätettiin tylysti sarjan häntäsijoille. Mainittakoon, että viimeisestä maajoukkuepaikasta tällä hetkellä ehkä tiukimmin taistelevat Pesälä, Aulaskari ja Toivonen olivat mainitussa järjestyksessä perätysten finaalisarjan sijoituksissaan.

Veijarit pleijareissa
Puolivälierien selvin ottelusarja nähtiin Lammen ja Ollilan välillä. Naantalissa pahanpäiväisesti Ollilan yllättämäksi joutunut Lampi halusi kuitata tilastovirheen ja tekikin sen vakuuttavasti, voittaen sarjan puhtaalla pelillä ja melko suurinumeroisesti. Vastaavasti tiukin sarja väännettiin Myllykankaan ja Iso-Tryykärin välillä, jossa edettiin vuorovoitoin aina seitsemänteen peliin asti. Tiukoissa paikoissa hyvin venyvä Myllykangas vei lopulta sarjan nimiinsä. Jukan ja Sainion kohtaaminen oli jo toinen Sainion lyhyellä pudotuspeliuralla ja tällä kertaa Sainio laittoi huonosta alusta huolimatta hyvin kampoihin isommalleen. Jukan tyylikäs vanhanaikainen kuudennen pelin jatkoajalla, kuitenkin ratkaisi sarjan ennakkosuosikille. Viimeisessä parissa Ahlberg, tasaisista ennakkoasetelmista ja Käsmän hyvästä alusta hulimatta, käänsi koitoksen itselleen voittaen sarjan kolme viimeistä peliä. Neljän kärjestä muodostui siis toisinto viime vuoden Taigarankingille.

Loppuhuipennus
Välierissä Lampi jatkoi hurjaa pudotuspelisarjaansa rökittämällä vanhan treenikaverinsa Jukan, suoraan neljässä pelissä. SM-kisojen finaalissa tammikuussa Jukka antoi kovan vastuksen hallitsevalle Euroopan mestarille, mutta tällä kertaa Ahti oli lyömätön. Toisesta parista tuli ensimmäisen vastakohta, seitsemän peliä, neljä jatkoaikaa, joista viimeisellä, pitkällä sellaisella Ahlbergin voittomaali koneella takakulmaan. Finaalissa Ahdin mahti sen kuin jatkui ja kasvoi sillä Ahlberg, hyvästä vireestä ja taistelusta huolimatta ei pystynyt sen parempaan kuin Ollila ja Jukkakaan. Saldona neljä selvänumeroista voittoa Lammelle ja Taigarankingin voiton uusiminen. Ahdin kommentit finaalista: "Olemme kohdanneet Magnuksen kanssa lukuisia kertoja playoff-sarjoissa ja olen oppinut hyvin lukemaan hänen peliään. Magnus on hyvä pelaaja, jonka taktisuus, hermot ja puolustus ovat kehittyneet pikkuhiljaa. Magnukselle ei ole kovin helppoa tehdä maaleja, nyt sentterit ja koneet uppoivat aika hyvin ja voitto tuli!"

Turnauksen muut palkitut:
Yllättäjä, Vesa Huotelin
Tulokas, Pasi Honkanen
1.Divari, Lauri Happo
2.Divari, Netta Jousi
27.sija, Toni Koivula


Erittäin suuri kiitos kaikille turnaukseen saapuneille!
Terveisin, Talpelan Taiga
----------------------------------------------------------------------------------------------------

Ohessa vielä epävirallisia, päivitettyjä rankingtilastoja MM-spekulaatioita varten. Nähdään Turussa!

Avoin sarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Jukka Konsta 348 85 60 58 75 70 0 0
2 Lampi Ahti 315 0 75 70 85 85 0 0
3 Ollila Janne 310 60 65 75 54 56 0 0
4 Iso-Tryykäri Kristian 308 75 58 50 65 60 0 0
5 Sainio Santtu 279 65 44 54 58 58 0 0
6 Myllykangas Mika 275 54 48 48 60 65 0 0
7 Rautio Juho 248 38 70 56 38 46 0 0
8 Ahlberg Magnus 244 0 54 65 50 75 0 0
9 Käsmä Arto 236 56 56 0 70 54 0 0
10 Sahlgren Jari 219 33 46 36 56 48 0 0
11 Kokko Janne 214 58 50 60 46 0 0 0
12 Kantola Janne 186 70 32 46 0 38 0 0
13 Aulaskari Ismo 186 32 30 42 40 42 0 0
---------------------------------------------------------------------------
14 Toivonen Timo 179 50 26 15 48 40 0 0
15 Pesälä Otto 178 42 40 38 14 44 0 0
16 Nuttunen Roni 170 0 85 85 0 0 0 0
17 Martiskainen Minerva 161 27 33 31 34 36 0 0
18 Hellström Sami 160 31 36 44 20 29 0 0
19 Suojanen Antti 157 30 31 30 33 33 0 0
20 Sevon Petteri 150 21 38 28 42 21 0 0
21 Koivula Toni 142 44 28 24 22 24 0 0
22 Huotelin Vesa 140 19 21 23 27 50 0 0
23 Koskela Teemu 136 29 17 40 25 25 0 0
24 Lahtinen Ismo 129 26 19 25 29 30 0 0

Naisten sarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Martiskainen Minerva 415 75 85 85 85 85 0 0
2 Jousi Netta 300 0 75 75 75 75 0 0
3 Leivo Maria 85 85 0 0 0 0 0 0
4 Lindberg Tarja 70 0 0 0 70 0 0 0

Juniorisarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Koskela Teemu 400 75 85 85 85 70 0 0
2 Suojanen Antti 365 70 70 75 75 75 0 0
3 Pelkonen Jan 333 60 65 58 65 85 0 0
4 Eriksson Kevin 315 65 60 65 60 65 0 0
---------------------------------------------------------------------------
5 Miettinen Petrus 300 85 75 70 70 0 0 0


Veteraanisarja
# Pelaaja Yht Ou He Na SM Lo
---------------------------------------------------------------------------
1 Sahlgren Jari 370 70 75 65 75 85 0 0
2 Kokko Janne 340 85 85 85 85 0 0 0
3 Eskelinen Jari 335 75 60 75 60 65 0 0
4 Sevon Petteri 330 60 70 60 70 70 0 0
---------------------------------------------------------------------------
5 Eriksson Kimmo 326 58 58 70 65 75 0 0
6 Hägg Tom 246 65 65 58 58 0 0 0

Rankingkausi jatkuu Lohjalla

Tiedottaja  10.02.2011  20:11

Tervetuloa Taigalle
19.2. lauantaina jatkuu kotimaisen pöytälätkän rankingkausi Lohjalla. Turnaus pelataan viime vuoden tavoin toimintakeskus-harjulan hulppeissa tiloissa, Talpelan Taigan isännöimänä. Turnaus noudattaa vakiintunutta rankingkisakaavaa eli pitää sisällään avoimen sarjan, johon kuka tahansa voi osallistua, sekä naisille, veteraaneille ja junioreille oman erillisen sarjansa. Turnauksen taso tullee olemaan kirjava, sillä perinteisestikin rankingkisoissa on nähty pelureita aina maailman mestareista ensikertalaisiin.

Rankin kisa
Turnaus tulee olemaan tärkeä virstanpylväs taistelussa edustuspaikoista kesän MM-kotikisoihin. Ellei suuria yllätyksiä tai merkittäviä poissaoloja nähdä, näyttää siltä että avoimessa sarjassa enää viimeinen paikka olisi jaossa. Tästä paikasta saatetaankin nähdä kova vääntö sillä Aulaskari, Toivonen, Pesälä ja Hellström ovat melko tasaisissa asetelmissa nyt, kun hiukan yli puolikas kaudesta on pelattu. Myös Sevon, Martiskainen, Suojanen, Miettinen sekä Teemu Koskela omaavat vielä mahdollisuudet viimeiseen maajoukkuepaikkaan.

Koskelan komennossa
Junioreissa tilanne on hyvin tasainen ja hiljattain käydyissä Ruotsin mestaruuskisoissa pakka sekoittui entisestään. Mainittakoon että Kevin Eriksson tiputti Petrus Miettisen junnujen puolivälierissä, kun taas avoimen puolella kotimaan junnurankingia johtava Koskela jäi loppusijoituksissa Miettisen, Suojasen ja hurjassa vireessä olevan Pelkosen taakse. Tämän hetken tilannetta kuvaakin hyvin ajatus viidestä taitavasta ja tasaisesta pelurista, joista yksi tulee jäämään ilman maajoukkuepaikkaa. Parhaiten heistä selustansa on kuitenkin turvannut Koskela, joka on pelannut itsensä kuluvalla kaudella ja kolmesti junnuykköseksi.

Sammuuko Kokko vieläkään?
Veteraaneissa Janne Kokko on vienyt kaikki neljä rankingvoittoa, mutta hänen jäljessään on tasaisempaa. Sahlgren, Eskelinen, Sevon, Eriksson ja Hägg ovat vielä kaikki mukana kilvassa sinivalkopaidoista. Naisten puolella tilanne on se, että viime vuonna pronssipokaali jäi jakamatta osallistujien määrän niukkuuden vuoksi. Toivotaan että tänä vuonna pokaalit saadan jakoon ja katsotaan löytääkö Minerva Martiskainen vihdoin haastajansa kotimaisilla rankingkentillä.

Tukholmasta Lohjalle
Suomalaisten pöytälätkäkaravaani saapui vasta hiljattain Tukholmasta ja nyt kausi jo jatkuu Lohjalla. Korkealle arvostetun Ruotsin mestaruuden nappasi Suomen ja maailman ykkönen, puolustava maailman mestari Roni Nuttunen. Nähtäväksi jää, saapuuko hän paikan päälle, jätettyään tammikuiset SM-kisatkin väliin? Nuttusen tulemisista riippumatta jonkin asteisena ennakkosuosikkina voidaan kuitenkin pitää, viime vuonna Taigarankingin voittanutta, sittemmin lohjalaistunutta Ahti Lampea, joka on hallinnut kotimaisia rankingkenttiä jo jonkin aikaa. Ruotsissa pudotuspeleihin yltänyt Magnus Ahlberg, sekä turun seudun konkarit Konsta Jukka ja Janne Ollila lienevät kovimmat haastajat Nuttuselle ja Lammelle, mutta myös muita nimiä on ehdolla kärkinelikkoon. Jonkin asteinen esiinmarssi saatetaan nähdä myös aiemmin mainitulta junnujoukolta, eikä olisikaan ihme jos useampi heistä pelaisi lohjalla itsensä finaalisarjaan tai kuka ties aina pudotuspeleihin asti.


Tervetuloa toivottaen,
Taigatoimitus

SM-kisat 2. päivä: Ahti Lampi Suomen mestari 2011!

Tiedottaja  10.01.2011  02:10

Espoon SM-kisat, 2.päivä: Ahti Lampi Suomen mestari 2011!

Ahdille kolmas mestaruus jännittävien vaiheiden jälkeen

SM-kisojen toinen päivä aloitettiin avoimen finaalisarjoilla, joiden perusteella ratkottiin 16 pudotuspeleihin selviävää pelaajaa. Positiivisimpia yllätyksiä olivat tuoreen tulokasmestarin Anders Starkin ja junioreissa kolmanneksi sijoittuneen Petrus Miettisen selviytyminen pudotuspeleihin, muilta osin finaalilohkot etenivät odotetusti. Lohkovoitot nappasivat Mika Myllykangas ja Kristian Iso-Tryykäri, joka jätti Ahti Lammen toiseksi. Karvainta kalkkia saivat maistella Minerva Martiskainen ja Antti Suojanen, jotka olivat ensimmäiset pudotuspelien ulkopuolelle jääneet pelaajat.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella muhi useita yllätyksiä, mutta lopulta kaikkein suurimmat jäivät toteutumatta. Lohkojensa kärkipelaajista Konsta Jukka, Santtu Sainio ja Ahti Lampi etenivät puolivälieriin vaikeuksitta. Ensimmäiset viitteet yllätyksistä nähtiin, kun Finaalilohkonsa vakuuttavasti voittanut Iso-Tryykäri oli hetkittäin suurissa vaikeuksissa tulokasmestari-Starkia vastaan. Iso-Tryykäri onnistui kuitenkin kääntämään sarjan itselleen vaikeuksien jälkeen, joten jättiyllätykseltä vältyttiin. Lopulta 1. kierroksen suurimmiksi yllätyksiksi jäivät naantalilaisen Janne Ollilan sekä oululaisten Arto Käsmän ja Jari Sahlgrenin voitot itseään korkeammalla olleista vastustajista.

Oulun suunnalta meinasi räjähtää myös todellinen pommi, kun Juho Rautio nousi jo 3-2 johtoon otteluvoitoissa Myllykangasta vastaan. Kuudes ottelu venyi jatkoajalle, jossa Rautio luuli jo ratkaisseen sarjan, mutta hänen epäonnekseen kiekko pomppasi maalikehikoista takaisin peliin. Lopulta Myllykangas onnistui yllättämään Raution maalivahdin ja ratkaisua haettiin seitsemännestä ottelusta. Siinä Myllykangas oli tehokkaampi ja eteni puolivälieriin. Raution oli tyytyminen 15. sijaan.

Puolivälierissä Jukka jatkoi vakuuttavaa menoa murskaamalla Ollilan. Iso-Tryykäri sai pelinsä kuntoon Sahlgrenia vastaan edeten myös välieriin suoraan neljässä ottelussa. Lampi tarvitsi välieräpaikkaan viisi ottelua samoin kun Myllykankaan yllättynyt Käsmä.

Välierissä Käsmä ja Lampi pelasivat vähämaalisen ja tiukan sarjan. Ratkaisu venyi aina kuudenteen otteluun asti, jossa Lampi onnistui ratkaisemaan finaalipaikan itselleen. Toisesta välierästä odotettiin tiukkaa taistoa turkulaiskaksikon kesken. Pelit pysyivät tiukkoina, mutta ratkaisu saatiin kuitenkin jo viidennessä pelissä, kun Jukka ratkaisi sarjan itselleen. Iso-Tryykärin oli puolestaan tyytyminen pronssiotteluun Käsmän kanssa.

Pronssiottelussa Iso-Tryykäri oli kadottanut jo parhaan teränsä, joten selvästi nälkäisemmällä Käsmällä oli helpohko työ napata uran ensimmäinen avoimen sarjan SM-mitali.

Finaalissa kohtasivat valmentaja-Jukka ja oppipoika-Lampi. Ennakko-odotusten mukaisesti finaalista muodostui yleisöystävällinen ja jännittävä taistelu. Sarjan avausvoiton nappasi Lampi, Tämän jälkeen johto vaihtui sarjassa vuoron perään. Kuudennessa ottelussa Jukka löysi vielä yhden vaihteen lisää peliin tasoittaen voitot ja vieden ratkaisun seitsemänteen otteluun. Ratkaisevassa ottelussa kumpikin pelasi äärimmäisen tarkasti. Lopulta Lampi löysi kuitenkin valmentajansa puolustuksesta tarvittavat aukot ja vei seitsemännen ottelun nimiinsä 3-0 numeroin. Samalla hän pääsi juhlimaan jo uransa kolmatta Suomen mestaruutta. Mestaruudet ovat tulleet peräkkäisinä vuosina. Jukalle finaalipaikka oli uran ensimmäinen. Aiemmista SM-kisoista hänellä on yksi SM-pronssi.

Nappuloissa yksi oli ylitse muiden

SM-kisojen kaikkein nuorimpien sarjassa, Nappuloissa, mitaleista saapui mittelemään seitsemän pelaajan alkua. Mielenkiintoisessa sarjassa yksi oli ylitse muiden, kun viime vuoden pronssimitalisti Kevin Eriksson antoi kikkakoulutunnin ensimmäistä kertaa SM-kisoihin osallistuneille vastustajilleen. Eriksson voitti kaikki pelaamansa runkosarjan ja pudotuspelien ottelut suvereenista maalieron ollessa 10 ottelussa 104-4. Kyseessä on yksi Suomen pöytäjääkiekkohistorian ylivoimaisimmista Suomen mestaruuksista. Erikssonin takana käytiin himmeämmistä mitaleista huikea kamppailu, joka teki sarjasta erittäin mielenkiintoisen.

Välierissä Roni Lehtimäen kohtalona oli kohdata Eriksson, joten hänen tiensä vei pronssiotteluun. Toisesta finaalipaikasta kamppailivat Ferdin Nazeri ja Roosa Lehtikangas. Ottelut olivat tasaisia, mutta Nazeri ratkaisi finaalipaikan ja hopeamitalin itselleen suoraan kahdessa ottelussa. Pronssiottelussa kumpikin pelaaja puolusti erinomaisesti, mutta lopulta Lehtimäki löysi riittävät aukot maalintekoon ja nappasi upeasti himmeimmän mitalin itselleen.

Martiskaisen putki jatkui vakuuttavalla esityksellä

Naisten sarjassa nähtiin ilahduttavasti peräti kuusi osallistujaa. Suurin mielenkiinto sarjassa kohdistui siihen, pystyvätkö kanssa kilpailijat syrjäyttämään Minerva Martiskaista valtaistuimelta.

Runkosarja eteni odotetusti Martiskaisen johdolla. Tosin Netta Jousi horjutti Martiskaisen asemaa voittamalla avausottelun. Hän kuitenkin menetti lohkovoiton tappioon Tarja Lindbergille, joka oli puolestaan kolmas runkosarjassa. Neljäs välieräpaikka ratkesi Tilhi Lammelle vasta keskinäisten otteluiden vertailussa Anu Lehtistä vastaan.

Välierissä Martiskainen voiti Lammen ilman ongelmia ja eteni finaaliin. Toisessa välierässä nähtiin sen sijaan jännittävä taisto Jousen ja Lindbergin välillä, kun voittaja vaihtui vuoron perään. Sarjan ratkaisu nähtiin viidennessä ottelussa, jossa Jousi sai pelinsä kohdilleen. Kun Lindberg ei löytänyt tähän vastalääkettä, eteni Jousi finaaliin 4-2 otteluvoitoin.

Pronssiottelussa Lindbergin kokemus oli liikaa Lammelle, joten pronssimitali jäi kisajärjestäjän kaulaan. Finaalissa Jousi taisteli urhoollisesti Martiskaista vastaan, mutta ei voinut paremmalleen mitään. Näin ollen Martiskainen jatkoi huikeaa mestaruusputkeaan voittamalla jo viidennen peräkkäisen Suomen mestaruuden. Martiskaisella on mahdollisuus sivuta ensi vuoden SM-kisoissa Piia Pulliaisen kuuden perättäisen mestaruuden ennätystä.

SM-kisat ovat nyt ohi, seuraavan kerran ranking-tasolla kamppailaan paremmuudesta 19.2. Lohjalla.

Mitalistit

Avoin sarja
1.Ahti Lampi, Lohja
2.Konsta Jukka, Turku
3.Arto Käsmä, Oulu

Veteraanit
1.Janne Kokko, Espoo
2.Jari Sahlgren, Oulu
3.Petteri Sevon, Vantaa

Juniorit
1.Teemu Koskela, Helsinki
2.Antti Suojanen, Naantali
3.Petrus Miettinen, Kangasala

Tulokkaat
1.Anders Stark, Espoo
2.Pasi Honkanen, Helsinki
3.Joonas Kylliäinen, Helsinki

Naiset
1.Minerva Martiskainen, Turku
2.Netta Jousi, Helsinki
3.Tarja Lindberg, Espoo

Nappulat
1.Kevin Eriksson, Turku
2.Ferdin Nazeri, Espoo
3.Roni Lehtimäki, Vantaa

SM-kisat 1.päivä: Stark, Kokko ja Koskela Suomen mestareiksi

Tiedottaja  09.01.2011  00:29

SM-kisat käynnistyivät avoimen sarjan alkusarjoilla

SM-kisat käynnistyivät avoimen sarjan alkusarjoilla. Espooseen saapui 54 pelaajaa kahdella merkittävällä poissaololla. Isoin uutinen mestaruustaiston osalta oli, kun selvisi että ennakkoon suurin suosikki Roni Nuttunen ei osallistu SM-kisoihin. Potentiaalisista mitalisteista kisan jätti väliin myös viime vuoden hopeamitalisti Janne Kantola.

Alkusarjoissa nähtiin liuta yllätyksiä, joista suurin oli eittämättä oululaisen Otto Pesälän tippuminen toiselta päivältä. Hän pelasi vuosi sitten SM-kisoissa 16 pelaajan pudotuspeleissä. Pesälä tippui omassa lohkossaan ensimmäisenä. Tippuminen ei olisi voinut olla enää paljon tiukemmalla, sillä Pesälä oli viiden pelaajan kanssa tasapisteissä, mutta omasi keskinäisistä otteluista heikoimman saldon. Nimekkäiden tippujien joukosta mainittakoon myös Lauri Eronen ja kaikki SM-kisat pelannut Seppo Kosonen.

Positiivisista yllätyksistä vastasivat puolestaan nuori Jan Pelkonen ja ensimmäistä kertaa SM-kisoissa pelannut Anders Stark, jotka selviytyivät toiselle päivälle 36 pelaajan joukkoon. Vakuuttavimmin alkusarjassa pelasi Konsta Jukka joka hävisi ainoastaan yhden ottelun. Muut lohkovoittajat olivat Ahti Lampi ja Magnus Ahlberg.

Stark vuoden ensimmäinen mestari

Vuoden ensimmäiset pokaalit jaettiin tulokkaiden sarjassa, jossa yksi oli ylitse muiden. Suomenruotsalainen Ander Stark vei tulokkaiden mestaruuden näytöstyylin menettämättä pistettäkään sarjassa. Stark on saanut oppinsa pelatessaan jo 90-luvulla Uumajassa ja Ruotsin turnauksissa. Helsinkiläisen Pasi Honkasen oli tyytyminen hopeaan. Kolmanneksi tuli Joonas Kylliäinen, joka voitti pronssiottelussa Sakari Lehtimäen. Tulokkaiden mestaruudesta kamppaili kymmenen pelaajaa.

Junioreiden mestaruustaisto oli trilleri

Taisto juniorimestaruudesta käytin vain kuuden pelaajan kesken. Osallistujamäärä oli varmasti pettymys, mutta turnauksen taso oli sen sijaan huikea ja taisto välieräpaikoista ratkesi vasta viimeisellä runkosarjan kierroksella. Siinä neljännen välieräpaikan nappasi Jan Pelkonen kaatamalla runkosarjan voittaneen Teemu Koskelan. Kaksi muuta paikkaa menivät Antti Suojaselle ja Petrus Miettiselle, joten hyvin taistellut Kevin Eriksson joutui pettymyksekseen seuraamaan ratkaisupelit katsomosta.

Välierissä Koskela voitti vakuuttavalla esityksellä Pelkosen ja eteni finaaliin. Toisessa välierässä Suojanen näytti marssivan yhtä vakuuttavasti finaaliin, kun hän eteni jo 3-0 otteluvoitoissa johtoon Miettistä vastaan. Miettinen hiipi kuitenkin ottelu kerrallaan lähemmäs Suojasta tasoittaen voitot 3-3. Ratkaisua haettiin maagisesta seitsemännestä ottelusta, jossa maalihanat aukaisi Suojanen. Maali oli kuitenkin Miettisen mielestä sääntöjen vastainen, joten ottelijat päättivät ratkaista maalin kohtalon pelaamalla siitä tarvittaessa loppusummerin jälkeen. Suojanen sai maalista lisää virtaa ja teki lyhyessä ajassa kaksi hyväksyttyä maalia lisää. Ottelu näytti jo ratkenneen, mutta Miettinen nousi vielä kerran tehden kaksi maalia ja loppusummerilla Suojanen oli maalin edellä. Näin ollen kyseenalaisesta maalista päädyttiin pelaamaan. Kun Miettinen onnistui pistämään kiekon pussiin, Suojasen kiistamaali hylättiin ja siirryttiin pelaamaan varsinaista jatkoaikaa. Siinä Suojanen oli kuitenkin lopulta vahvempi ja eteni huikean taistelun jälkeen finaaliin.

Finaalissa Suojanen jatkoi vahvoja otteita edeten otteluvoitoissa jo 3-1 johtoon. Tälläkin kertaa katsojat saivat huomata, miten vaikeaa ratkaisevan voiton nappaaminen on, kun Koskela hivuttautui rennoin ottein tasatilanteeseen. Ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa Koskelan rauhallisuus ja varmuus olivat ratkaisevia tekijöitä, joihin Suojanen ei löytänyt vastalääkkeitä. Huikean nousun esittäneen Koskelan napatessa viimeisessä ottelussa 4-1 voiton varmisti hän samalla uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Pronssia nappasi pettynyt Miettinen, joka voitti Pelkosen suoraan 3-0 otteluvoitoin.

Veteraaneissa sivuttiin osallistujaennätystä -Mestaruus Kokolle

Lauantain viimeiset mitalit jaettiin veteraaneissa. Mestaruutta saapui tavoittelemaan 15 pelaajaa, mikä sivuaa SM-kisojen osallistujaennätystä.

Turnauksessa maajoukkuepaikoista kamppaileva kuusikko vei runkosarjan kärkipaikat Janne Kokon johdolla. Kaksi viimeistä pudotuspelipaikkaa ottivat Tarja Lindberg ja Olli Laakso. Puolivälierissä Kokko ja Jari Sahlgren päihittivät Laakson ja Lindbergin ilman vaikeuksia. MM-taiston kannalta merkittävissä puolivälierissä Jari Eskelinen ja Kimmo Eriksson hakivat ratkaisua parin jatkoajan ja kuuden ottelun verran ja Petteri Sevonin ja Tom Häggin selvitessä viidellä ottelulla. Välieriin pareista etenivät Eriksson ja Sevon.

Välierissä Kokko jatkoi vakuuttavaa menoaan voittamalla Erikssonin suoraan neljässä ottelussa. Välierä ratkesi erityisesti kokon huikeaan puolustukseen, sillä Eriksson teki neljässä ottelussa ainoastaan kaksi maalia. Toisessa välierässä Sahlgren selviytyi lähes yhtä helposti tehottomasta Sevonista. Finaalipaikan saavuttamiseen Sahlgren tarvitsi viisi ottelua.

Finaalissa Sahlgren haastoi viimeisissä kolmessa ottelussa kokon mallikkaasti. Hyvä taistelu toi tulokseksi kuitenkin ainoastaan voiton ja kaksi jatkoaikavoittoa. Näin ollen Kokko pääsi juhlimaan jo neljättä veteraanien Suomen mestaruuttaan. Mestaruudet ovat tulleet peräkkäisinä vuosina. Sahlgrenille hopea oli uran ensimmäinen SM-mitali. Jännittävässä pronssitaistossa Sevon juhli niin ikään ensimmäistä SM-mitaliaan voittamalla ratkaisevan viidennen ottelun 4-3 ja koko pronssiottelusarjan 3-2 otteluvoitoin. Pronssin myötä Sevon ilmoittautui toden teolla mukaan taistoon MM-paikoista.

SM-KISOISSA TAISTELLAAN MESTARUUKSISTA JA MM-PAIKOISTA

Tiedottaja  07.01.2011  15:21

Pöytäjääkiekkovuosi 2011 avataan todenteolla ensi viikonloppuna (8.-9.1.), kun Espoossa kisataan lajin Suomen mestaruuksista kuudessa eri sarjassa. Kisoissa nähdään uusia tulokkaita, nuoria tulevaisuuden tähtiä, nykyisiä taitureita ja lajin legendoja, sillä Suomen mestaruudet ratkotaan seuraavissa sarjoissa:

- tulokkaat
- nappulat
- juniorit
- veteraanit
- avoin sarja
- naisten sarja

Mestaruustaistoissa on mielenkiintoista seurata kuinka moni mestaruusputki saa jatkoa tänä vuonna. Varmuudella kisoissa saadaan kaksi uutta mestaria. Alla on lähtökohdat sarjoihin.

Avoin sarja
Avoimessa sarjassa hallitseva Euroopan mestari Ahti Lampi tavoittelee jo kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan. Lampi lähtee mestaruuden puolustamiseen oudosta tilanteesta, sillä kauden voittotili on vielä avaamatta ja kauden alku on ollut moneen vuoteen heikoin. Sarjan suurin suosikki onkin hallitseva maailmanmestari Roni Nuttunen, mikäli hän vain saapuu paikalle. Syyskaudella Nuttunen oli täysin pitelemätön pelaamissaan turnauksissa. Nuttusen ja Lammen takana kärkkyy menestystä tasainen ja laaja haastajien joukko. Syyskauden perusteella kovimmat haastajat tulevat Turun seudulta Konsta Jukan, Janne Ollilan ja Kristian Iso-Tryykärin johdolla. Sanansa on varmasti sanottavana myös pääkaupunkiseudun ja Oulun pelaajilla, unohtamatta viime vuoden hopeamitalisti Janne Kantolaa.

Juniorit
Alkukauden perusteella mitalit ratkaistaan Antti Suojasen, Teemu Koskelan ja Petrus Miettisen kesken. Hallitsevan mestarin Tim Roivaksen pitäisi aloittaa kautensa SM-kisoista. Mikäli näin tapahtuu, on hänellä varmasti sanansa sanottavana mestaruustaistossa. Nuorista lahjakkuuksista Jan Pelkonen ja Kevin Eriksson jatkavat tiukkaa kamppailua viimeisestä MM-paikasta.

Viime vuonna junioreissa nähtiin peräti 21 osallistujaa, joka on SM-kisojen ennätys. Mahdollisuudet ennätyksen rikkomiseen on myös tänä vuonna.

Veteraanit
Sarjan ainut suosikki on Janne Kokko. Hän tavoittelee viikonloppuna jo neljättä peräkkäistä mestaruutta veteraaneissa. Kokko ei ole koskaan hävinnyt veteraaneissa playoff-sarjaa suomalaispelaajalle. Ennakkoon parhaat mahdollisuudet yllätykseen omaavat Jari Eskelinen ja Jari Sahlgren. Sarjassa on tiukka taistelu viimeisistä MM-paikoista ja mitaleille onkin mahdollisuudet ainakin 6-7 pelaajalla. Veteraaneissakin tehtiin viime vuonna osallistuja ennätys, kun peräti 15 pelaajaa osallistui sarjaan. Tänä vuonna ennätyksen uusiminen on jopa todennäköistä.

Naiset
Minerva Martiskainen hakee jo peräti viidettä peräkkäistä mestaruuttaan Espoon SM-kisoista. Kovimman haasteen Martiskaiselle asettavat Netta Jousi ja Tarja Lindberg. Sarjan yllättäjä voi olla Maria Leivo, mikäli hän saapuu kisoihin. Leivo on edellinen suomalaispeluri, joka on voittanut Martiskaisen playoff-sarjassa.

Nappulasarja
Nappulasarja pelataan ainoastaan SM-kisoissa. Kun sen osallistujat ovat vielä kisojen nuorimpia pelaajia, on sarja ollut useasti yllätyksellinen. Tänä vuonna sarjassa on kuitenkin ainoastaan yksi ennakkosuosikki mestariksi. Kevin Eriksson nappasi jo viime vuonna pronssia sarjassa. Sen jälkeen nuorukaisen kehitys on ollut huimaa ja hän tavoittelee jopa junioreissa MM-paikkaa. Kovimman haasteen Erikssonille antaa ennakkoon hänen pikkuveljensä Aleksi Eriksson sekä viime vuonna upeasti hopealle yltänyt Justus Erälaukko. Sarjassa pitää kuitenkin aina varata tilaa yllättäjille, sillä yleensä mitaleille on aina kivunnut uusia kasvoja.

Tulokassarja
Tulokkaiden sarja on toinen sarja, joka pelataan ainoastaan SM-kisoissa. Se on myös ainoa sarja, jossa nähdään varmuudella joka vuosi täysin uusi mitalikolmikko, sillä jokaisella pelaajalla on ainoastaan yksi osallistumismahdollisuus sarjaan. Tämän sarjan suosikit ovat myös ennakkoon vaikeimmin ennustettavissa, sillä usein SM-kisat ovat mitalisteillekin ensimmäinen turnaus. Sarja on ollut SM-kisoissa yksi suosituimmista. Viime vuonna siinä nähtiin peräti 31 osallistujaa, joka oli historian toiseksi suurin määrä. Viikonloppuna sarjassa nähtäneen jälleen runsaasti ensikertalaisten intoa ja todennäköisesti tulevien maajoukkuepelaajien ensi askelia.

Kisapaikalla (Keski-Espoon nuorisotila SENTTERI) tavataan!

Riga Open 2010 -raportti

Tiedottaja  12.12.2010  23:55

Järjestyksessään kahdestoista Riga Open pelattiin joulukuun alussa, talvisessa ja viimaisessa Riiassa. Pelipaikkana oli keskustan liepeillä sijainnut koulurakennus. Osallistujia saapui kiitettävät 165 pelaajaa 12 maasta. Isäntämaan edustajien lisäksi pelureita oli Tšekistä, Venäjältä, Ruotsista, Tanskasta, Virosta, Ukrainasta, Norjasta, Sloveniasta, Valko-Venäjältä, Liettuasta sekä arvatenkin Suomesta.

Tämän kertaisessa turnauksessa, itsenäisyyspäivän aaton aaton aattona, Suomen värien eturintamassa marssi Ahti Lammen johtama Stiga-pataljoona. Monien taistojen kävijän, pioneeri-Toivosen laulaessa marssilauluja, saapui sinivalkoinen ryhmä muodossa pelilautojen eteen. Rivimiehiä oli saapunut koko kartan pituudelta. Suomen innokkaimmat kiekkoilijat etelästä perämerenrantaan odottivat pillin vihellystä ryhdikkäästi, mutta ranteet rentoina kuin keväiset lupiininvarret aamuauringon hyväilyssä.

Suomalaisilla makea historia Riiassa

Riian aiemmista turnauksista mainittakoon, että turnauksen voitto on livennyt vain neljä kertaa isäntien käsistä, kolme kertaa komein pytty on matkannut Suomeen. Vuonna 2001 ja 2002 voiton vei Janne Kokko. Ensimmäisellä kerralla juhlittiin jopa kolmoisvoittoa Jani Lappalaisen ja Aki Teivaisen viedessä seuraavat sijat.

Suomalaismenestys sai jatkoa 2006, kun Roni Nuttunen voitti uransa ensimmäisen ulkomaisen Big Six -turnauksen. Nuttuselle oli toki jo kertynyt mm. kolme Helsinki Openin ykkössijaa. Silloin finaalissa kaatui nyttemmin aktiivipelaamisen lopettanut - vuoden 2003 maailmanmestari - Ruotsin Daniel Wallén. Mainittakoon vielä, että Nuttusen seurakaveri Janne Ollila kukisti pronssipelissä Edgras Caicsin vaiherikkaiden pudotuspelien päätteeksi. Aiemmin hän oli löylytttänyt jo isäntämaan Atis Silisin ja Venäjän Yanis Galuzon. Sittemmin Ollila on niittänyt mainetta lähinnä kotikonnuillaan, Pääskyvuoren liigassa.


Debytantteja ja kiekkovakoojia

Talpelan Taigan Juha-Matti Juntunen avasi kansainvälisen kiekkouransa hienosti, sillä jo muutaman kierroksen jälkeen pistesaldo näytti neljää. Pistesaalis ei kuitenkaan karttunut juurikaan lisää ja viisi pistettä jätti harmittavan tiukasti hänet viimeiseen divariin. Samassa lohkossa pelannut seurakaveri Teuvo Moisa jatkoi syksyn lepsuja otteitaan. Sarjalla 7-1-12 tie vei auttamattomasti kolmosdivariin.

Samaisesta lohkosta löytyi kuitenkin myös suomalaisittain ilon aihetta, kun PÖLYn Niko Tuominen venyi hienosti ykkösdivariin sarjalla 12-2-6. Suomalaislohkoa täydensi Oulun pöytäjääkiekon ykkösnyrkki Juho Rautio. Hiljattain hurjan Helsinki Openin pelaanneen pellavapään osaksi jäi nyt tyytyminen ykkösdivariin. Raution huolellinen valmistautuminen riikalaisessa lepokoti-kylpylässä ei tällä kertaa tuottanut tulosta.

Netta Jousi oli saapunut boheemisti, vain käsilaukku mukanaan Latvian sydämeen. Kukaan ei tiedä mitä tuo mystinen käsilaukku sisälsi vai oliko se kenties tyhjä jo tullessa. Stigaleaks-paljastussivustolla kuitenkin uumoillaan, että PÖLYn diktaattori Niko Tuominen olisi antanut salaisen päiväkäskyn Netalle. Hänen tehtävänään olisi tuoda latvialaisten muinoin lainaamat kiekot takaisin kotimaan kamaralle. Huhu kertoo, että kiekot värjätään PÖLYn askartelupajalla ja niistä kootaan suuri Niko-mosaiikki opiskelijoiden AKTI-liigan pelisalin kattoa koristamaan.

Itse pelaaminen lienee ollut peitetehävä Netalle, ja sellaisenaan suoritus oli kohtuullinen. Sarjalla 8-2-10 hän päätyi kakkosdivariin. Netta teki tuttuun tapaansa paljon maaleja, enimmillään jopa 15 yhdessä ottelussa. Samassa lohkossa jyräsi turnauksen ehkä suurin voittajasuosikki, jo aikaisemminkin mainittu Ahti Lampi. Tällä kertaa kovin jyrä tuli kuitenkin naapurilaivalla Ruotsista. Jo vuonna 1982 peliuransa aloittanut Thomas Petersson pelasi puhtaan lohkon huikealla +113 maalierolla.

Pettymyksiä ja onnistumisia

B-lohkon yksinäisenä sutena jolkotteli PÖLYn lupaavin tulokas, Vesa "Mylly" Huotelin. Monipuolisena pelurina tunnettu Huotelin oli yksi turnauksen pettyneimmistä pelureista. Lohkonsa keskivaiheilla kuusi pelaajaa oli yhden pisteen sisällä, joista Vesa jäi viimeiseksi. Maalierovertailussa Huotelin oli edelleen kiilanneita pelaajia parempi, mutta yksi karvas piste jäi uupumaan ylemmästä divaripaikasta. Tämä muotovirhe korjattaneen viimeistään helmikuussa Ruotsin mestaruuskisoissa Tukholmassa.

Seuraavassa lohkossa, levein hartein reissuun lähtenyt Antti Suojanen joutui pettymään. Antti ei löytänyt viimeaikaista rentoutta ja tehokkuutta peliinsä ja tie vei kolmosdivarin. Ensimmäinen suuri ulkomaan turnaus toi ehkä lisäjännitystä Antin peliin, mutta hänenkin kohdallaan asia tullaan korjaamaan kunhan rutiini ja kokemus karttuvat.

Rankingpisteillä mitattuna uran parhaan turnauksensa pelannut Anton Lampi löytyi sijan, kolme pistettä ja yhtä divaria ylempää kuin Suojanen. Lohjalla, tiukan kurin pöytäjääkiekkouskontoa ja Stiga-lakia noudattavan kommuunin jäsenenä, Antonista on alkanut jalostumaan serkkunsa Ahdin tapaan hedelmällinen pelimies. Anton löylytti alkusarjassa jopa kaimansa, Venäjän maajoukkuepelaajan Anton Kiselevin, numeroin 5-1.

Suurin ilon aihe D-lohkossa oli kuitenkin Timo Toivosen Naantalissa hukassa olleen pelivireen löytyminen. Timo venyi Naantalin kakkosdivarin kautta hulppeasti Riian finaalisarjaan. Putoamisviiva jäi pisteen päähän, toisaalta lohkon kakkospaikkaan matkaa jäi vain kaksi pistettä. Tiukasta tilanteesta pystypäin selvinneenä, "Pioneeri" voikin lähteä positiivisin ilmein vuodenvaihteessa pelattaviin SM-kisoihin.

Unikekoja ja aamuvirkkuja

Yksi parhaista alkulohkosuorituksista suomalaisittain oli Oulun Jari Sahlgrenin kolmossija E-lohkossa. Vaikka lohko ei ollut erityisen kova, niin "Jartsan" vahvaa suoritusta kuvaa huikea 11 pisteen ero seitsemänteen, eli ensimmäiseen finaalisarjasta tippuneeseen. Sarjalla 15-3-2 siis heittämällä finaalisarjaan.

F-lohkossa Talpelan Kyiden Sami Kulmala teki nopean, mutta väärän tilannearvion jo hotellilla, lukuisien käsiparien repiessä peittoa hänen yltään: pöytäjääkiekko ei ole riittävän hyvä syy heräämiseen kukonlaulun aikaan ja jätti turnauksen väliin.

Oulun Toni Koivula ei edes harkinnut jättää turnausta väliin. Liekö hän herännyt aikaisin vai mahtoiko ehtiä tuo Itä-Tuiran silopäinen mammutti edes nukkumaan... Yhtä kaikki, "Tontsa" tuli ja näytti mistä on Oulun pojat tehty. Sarjalla 16-0-4 irtosi kuuden pisteen kaulalla finaalisarjapaikka.

Sanojen voimalla

G-lohkossa ulkomaan debyyttinsä teki Taigan ja Suomen pöytäjääkiekon raikulipoika, Jali Salo. Tällä kertaa kielimuuri palveli kaikkien etua, kun "Jalsan" tavaramerkiksi muodostuneet voimasanat resonoivat vain onttoina kaikuina pelitilan yllä. Suomalaisia korvia huomioimatta joukosta ei löytynyt pariakaan niitä herkkiä tärykalvoja, joille sanat normaalisti laskeutuvat pahaenteisinä ja häiritsevinä tekemään pesänsä.

Salon alkusarjan kohokohta ja samalla suurin takaisku osui loppupuoliskolle. Venäjän Yuri Ivanovin viimesekunneilla tekemä tasoitus oli karvas sekä tapahtuessaan että jälkikäteen tarkasteltuna, sillä juuri pisteen verran Salo lopulta jäi viimeistä edellisestä eli nelosdivarista.

Samaisessa lohkossa Talpelan Taigaa edusti myös muuan Jani Herlevi, jolla edellisestä turnausonnistumisesta oli jo kulunut aikaa. Tällä kertaa kuitenkin "Herkku" oli liekitettyä lajia. Alkusarjan 9. sija tiesi paikkaa ykkösdivarissa. Sarjassa taakse jääneille ei tullut tappioita. Otteluiden kruununa oli tasapeli lohkoykkösestä Edgars Saulitiksesta sekä makea voitto Venäjän huippujunnu Oleg Dmitrichenkosta.

Herleviä sijan ylempää löytyi Otto Pesälä. Viime aikoina hiukan alavireisesti pelannut Kalan pelaaja ei nytkään löytänyt parasta virettään. Oululaisen kohtaloksi jäi aina vaikea, kiukkuisten tippujien ja intoa puhkuvien nousukkaiden ykkösdivari.

Viimeisessä lohkossa majaili Taigan edustusjoukkueen mukana jo kolmatta kertaa Riikaan matkannut Santtu Sainio. Hänellä oli lämpimiä muistoja edelliskerran pudotuspelipaikasta ja peli kulki flunssasta huolimatta taas hyvin. Erityisesti Sainion puolustus pysyi tiiviinä - vain 28 päästettyä maalia alkusarjassa. Sainiolle komeasti lohkon toinen sija.

Ennakkosuosikki kohtaa Riian kuninkaan

Kuudestatoista suomalaisesta Big Six -turnauksen standardi-pudotuspeleihin eli 16 joukkoon selviytyi lopulta vain Ahti Lampi. Koska lohjalainen sijoittui poikkeuksellisesti vasta viidenneksi finaalisarjalohkossaan, hän säästyi vaivalta valita ottelusarjassa käytettävä Stiga-yksilö. Vaikean pelilaudan valinnan joutui tekemään omassa lohkossaan hiukan yli odotusten pelannut Didzis Ziemelis, joka siis asettui Ahtia vastaan. Latvialaisesta ei ollut lopulta Lammelle vastusta. Hetkittäisiä hyviä pyristelyjä lukuun ottamatta Ziemelis oli selkeä altavastaaja sarjassa ja jatkoajalla tullut voitto jäi hänen ainoakseen.

Seuraavaksi Ahti joutui pahan paikan eteen. Vastaan asettui ehkä pahin vaihtoehto, Latvian Edgars Caics, joka on jo kolmesti aiemmin voittanut Riga Openin.

Vuodesta 2007 Lampi ja Caics ovat kohdanneet monen monta kertaa toisensa isojen turnauksien pudotuspeleissä. Eriskummallisen kohtaamisista tekee se tilastotieto, että sarjavoitot ovat menneet järjestäen vuorotellen. Nyt Ahdilla olisi mahdollisuus rikkoa tuo kaava edukseen ja toistaa viime helmikuun Ruotsin mestaruuskisojen temppu ja laittaa Caics laulukuoroon hänen kotikentällään.

Pelit noudattivat saman tapaista kaavaa kuin itse sarjatkin, sillä otteluvoitot menivät taas vuorotellen. Ahti vei ensimmäisen pelin 2-0 eikä antanut käytännössä kiekkoa pois hyppysistään. Sarja jatkui siis voitoissa, mutta myös pelillisesti hyvin tasaisissa merkeissä. Jossain vaiheessa Caics onnistui löytämään peruskikkapuolelta aukkoja Ahdin puolustuksesta ja oli hetken hiukan niskan päällä.

Lopulta päädyttiin väistämättömästi seitsemänteen peliin ja kaavan mukaan oli Ahdin vuoro voittaa. Ahti siirtyikin johtoon ottelun puolessa välissä tekemällä peruskikan alakautta takakulmaan. Mainittakoon että kyseinen maali oli vasta toinen Ahdin oikealta laidalta koko sarjassa. Vastaavasti Caicsin maalit tulivat lähes yksinomaan kyseiseltä puolelta. Senttereissä molemmat saivat onnistumisia, joista yksi tuli Caicsille hyvin tärkeään paikkaan. Tasoitus syntyi kolmannen erän alkaessa spjassilla. Ottelu näytti menevän jatkoajalle, kunnes nähtiin pöytäjääkiekossa melko yleinen maali eli parin laidan ja pelaajan kautta hurjalla tuurilla maaliin pomppinut kiekko. Tällä kerralla siis hyvin ikävään paikkaan.

Kuningas säilytti kruununsa

Välierässä Caics voitti jo hiukan helpommin (4-2) Venäjän Yanis Galuzon ja päätyi finaaliin maanmiestään Matiss Saulitista vastaan. Tasoaan viime aikoina nostanut Saulitis oli aiemmin löylyttänyt huikean alkusarjan pelanneen Thomas Peterssonin, Karlis Balodiksen sekä maailman rankingin neljännen, Tsekin Petr Tmej'n. Finaalissa Saulitis ei kuitenkaan löytänyt eväitä Caicsin kaatoon.

Edgars Caicsille siis neljäs Riga Openin voitto. Tmej saavutti pronssia kaatamalla Galuzon kolmannen pelin jatkoajalla.

Turnauksen kärki


  1. Edgars Caics, Latvia

  2. Matiss Saulitis, Latvia

  3. Petr Tmej, Tšekki

  4. Yanis Galuzo, Venäjä

  5. Oleg Dmitrichenko, Venäjä

  6. Peter Ostlund, Ruotsi

  7. Ahti Lampi, Suomi

  8. Karlis Balodis, Latvia



Suomalaiset turnauksessa ja maailmanrankingissa (WR)



Sija   ES   Pelaaja            WRP   KWR  WR#   WRN

---------------------------------------------------

  7.    1   Ahti Lampi         931   984     2    -

 25.   25   Santtu Sainio      901   903    54    -

 36.   60   Toni Koivula       886   798   175  +35

 39.   38   Jari Sahlgren      880   888    91   +7

 41.   37   Timo Toivonen      878   896    84  +15

 52.   31   Juho Rautio        814   932    70    -

 56.   40   Otto Pesala        779   888    94    -

 61.   79   Niko Tuominen      778   688   284  +39

 65.   88   Jani Herlevi       748   665   319  +34

 75.  101   Anton Lampi        716   689   403  +53

 76.   80   Vesa Huotelin      714   726   296  +35

 82.   66   Netta Jousi        683   746   239    -

 98.   69   Antti Suojanen     619   821   243   +7

107.   68   Teuvo Moisa        568   812   241    -

149.  137   Jali Salo           39   269   892    -

165.  164   Juha-Matti Juntunen  1     5  2335    -


Sija = Turnauksen sijoitus, ES = Turnauksen ennakkosijoitus, WRP = Turnauksesta saadut maailmanranking-pisteet, KWR = Korkeimmat maailmanranking-pisteet ennen turnausta, WR# = Sija maailmanrankingisssa ennen turnausta, WRN = Nousu maailmanrankingissa.

Seuraava maailman liigan Big Six -turnaus pelataan helmikuun alussa Tukholmassa. Ruotsin turnaus on tunnetusti osanottajamäärältään kansainvälisen pöytälätkäkiertueen suurin. Suomestakin on taas lähdössä suuri joukko meren taakse pelaamaan viime vuoden tapaan.

Sitä ennen pelataan kuitenkin kotimaisen kauden huipentuma eli SM-kisat Espoossa 8.-9. tammikuuta 2011.

Terveisin,
Riian matkalainen Santtu Sainio

Turnauksen tulokset

Nuttunen Naantalin valtias, Ollila järjesti turnauksen yllätyksen

Tiedottaja  30.11.2010  00:59

Pöytäjääkiekon MM-karsinta jatkui MM-kotikisoihin Naantalissa. Kisapaikalle saapui 41 pelaajaa ympäri Suomea mittelemään paremmuudestaan. Turnauksen pääsarjan voitto matkasi odotettuun osoitteeseen, kun hallitseva maailmanmestari Roni Nuttunen päihitti finaalissa turnauksen yllättäjän Janne Ollilan.

Naantalin MM-karsinnat aloitettiin pienemmillä sarjoilla. Niissä suosikit pitivät hyvin pintansa.

Junioreissa voiton nappasi Teemu Koskela ennen Antti Suojasta. Voitto oli Koskelalle toinen peräkkäinen ja kaiken kaikkiaan vuoden pituisen uran kolmas. Suojaselle finaalipaikka oli uran ensimmäinen. Kolmas oli Petrus Miettinen ennen Kevin Eriksson. Kun karsinnasta on vajaa puolet pelattu kärkikolmikko on jo todella lähellä MM-paikkaa. Neljännessä ja viimeisessä MM-paikassa on tällä hetkellä vahvimmin kiinni Kevin Eriksson.

Veteraaneissa Janne Kokko nappasi kauden kolmannen voiton. Finaalissa Kokon paremmuuden sai kokea Jari Eskelinen, joka pudotti huikeiden vaiheiden jälkeen välierissä Kimmo Eriksson. Eriksson nappasi tappiosta huolimatta uransa ensimmäisen mitalisijan sijoittumalla kolmanneksi. Kokolle voitto oli kauden kolmas. Veteraaneissa Kokko, Eskelinen ja Sahlgren ovat erittäin vahvoilla MM-kisakoneeseen. Viimeisestä neljännestä paikasta kamppailee vielä kolmikko Petteri Sevon, Eriksson, Tom Hägg.

Naisten sarjassa paremmuus ratkaistiin Minerva Martiskainen ja Netta Jousen välillä. Huikean taistelun jälkeen Martiskainen nappasi kauden toisen voittonsa. Martiskainen on vahvasti matkalla kuudenteen peräkkäiseen rankingin kokonaiskisan voittoon. Muilta osin Naisten sarjassa jännityksen aiheena on MM-kisalippujen sijaan se saadaanko kisoihin täysi joukkue.

Avoimeen sarjaan osallistui Naantalissa 39 pelaajaa. Alkusarjassa suurin yllätys oli nuoren Teemu Koskelan eteneminen 16 pelaajan finaalisarjaan ensimmäistä kertaa urallaan. Toisaalta alkukauden perusteella MM-paikassa kiinni ollut helsinkiläinen Timo Toivonen romahti tippumalla 2.divariin.

Vasta vuoden pelannut Koskela on kovaa vauhtia matkalla Nuttusen ja hallitsevan Euroopan mestarin Ahti Lammen jalan jäljille. Tosin matkaa on myös vielä paljon jäljellä, sillä Naantalissa lopullinen sijoitus oli 14. Finaalisarjassa suurimpin yllätyksiin lukeutuivat kokeiden Kristian Iso-Tryykärin, Mika Myllykankaan ja Janne Kantolan tippumiset kahdeksan pelaajan play offeista sekä Roni Nuttusen normaalia heikompi sijoitus(5.). Toisaalta lupaavia otteita kauden aiemmissa kisoissa esittäneet Santtu Sainio ja Juho Rautio nappasivat upeasti play off -paikat.

Sainion ja Raution upea turnaus päättyi lopulta puolivälieriin. Sainio sai todeta Ahti Lammen paremmakseen ja Rautio Magnus Ahlbergin. Turnauksen edetessä peliään parantanut Nuttunen voitti vakuuttavasti Konsta Jukan. Kun Kokko johti viimeisessä välierässä kisajärjestäjänä toiminutta Janne Ollilaa jo 3-1 otteluvoitoin, näytti vahvasti siltä, että välierissä kohtaisivat Nuttunen ja Lampi. Ollila onnistui kuitenkin nappaamaan kolme voittoa peräkkäin ja eteni välieriin. Samalla turnauksen ”unelmafinaali” Nuttusen ja Lammen välillä pysyi mahdollisena.

Välierissä Nuttunen päihitti ilman suurempia vaikeuksia Ahlbergin ja eteni finaaliin. Etukäteen Lammen ja Ollilan välierän piti olla vain välipala Lammelle. Lampi aloittikin välierät vakuuttavasti, murskaamalla Ollilan avausottelussa. Sen jälkeen sarjan luonne muuttui täysin. Ollila sai terävöitettyä puolustustaan huomattavasti, jonka seurauksena hän sai avattua voittotilin. Tämän jälkeen sarjassa edettiin tasatahtiin Ollilan saadessa ensimmäisen ratkaisupaikan kuudennessa ottelussa. Sen Lampi vielä kesti venyttämällä ratkaisun maagiseen seitsemänteen otteluun. Siinä ratkaisua saatiin odottaa aivan ottelun viimeisille sekunneille asti, sillä molempien puolustus toimi kuin sveitsiläinen käkikello. Voittoon riitti lopulta yksi maalia, yleisön yllätykseksi sen teki Ollila vain viisi sekuntia ennen loppusummeria. Ollilan voiton myötä nähtiin myös turnauksen ja jopa koko syksyn yksi suurimmista yllätyksistä.

Finaalissa seurakaverukset Ollila ja Nuttunen esittivät maalirikasta ja yleisöystävällistä pöytälätkää. Nuttunen näytti marssivan avausottelun jälkeen puolivaloin voittoon. Ollila sai kuitenkin pelijuonesta uudelleen kiinni ja tasoitti sarjan yhtä vakuuttavalla voitolla. Tämän jälkeen pahin hurlumhei hälveni ja finaalissa nähtiin jopa viitteitä play offs -kiekosta. Tasaisen finaalin käännekohta nähtiin neljännessä ottelussa, jossa Nuttunen nappasi 3-1 johdon otteluvoitoissa jatkoajan jälkeen. Tämän jälkeen Ollila sinnitteli vielä yhden voiton itselleen ennen kuin Nuttunen sinetöi rankingvoiton. Voitto oli Nuttuselle harvinaista herkkua, sillä hän on viimeksi voittanut Suomessa normaalin rankingturnauksen (pois lukien SM-kisat ja Helsinki Open) vajaat kaksi vuotta sitten (28.2.2009 Turussa).

Kolmen kisan jälkeen Nuttusen seuraksi kotikisoihin on vahvimmin matkalla Konsta Jukka, Janne Ollila, Kristian Iso-Tryykäri ja Janne Kokko, kauden tähänastisista yllättäjistä Rautio ja Sainio ovat myös hyvää vauhtia matkalla kisakoneeseen. Vasta kaksi kisaa käyneistä pelaajista Ahti Lampi ja Magnus Ahlberg ovat myös matkalla kisakoneeseen.

Nuttunen on puolestaan kahden peräkkäisen voiton myötä etenemässä rankingin kokonaiskisan voittoon ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Voitto olisi historiallinen, sillä kukaan pelaaja ei toistaiseksi ole pystynyt viiteen kokonaiskisan voittoon. Neljä voittoa on Nuttusen lisäksi Iso-Tryykärillä.

Seuraavan kerran MM-kisapaikoista kisataan 8.-9. tammikuuta Espoossa. Samalla ratkotaan vuoden 2011 SM-mitalistit.

Janne Ollila

Helsinki Openin tarinat

Tiedottaja  26.11.2010  22:40

Viimeistään Oulun rankingturnauksen jälkipelien hälvettyä ja maalipussien
laskeuduttua pelaajien katseet suuntasivat kohti vuoden suurinta
suomalaista pöytäjääkiekkotapahtumaa, Helsinki Openia. Spekulaatioilla ei
tuntunut olevan loppua, kun maailmanrankingissa korkealle rankatut
venäläiset yksi toisensa jälkeen tupsahtivat ilmoittautuneiden listalle
nostaen turnauksen arvoa entisestään. Nälkää kasvatti myös tulevat
Helsingin MM-kilpailut: kukapa ei tahtoisi maajoukkueeseen kotikisoissa?
Lisäksi maailmanrankingin kärkipaikalta syrjäytetyllä Roni Nuttusella
tulisi olemaan loistava tilaisuus ryöstää titteli takaisin. Vaikka Ahti
Lampi voittaisikin turnauksen, Nuttuselle riittäisi neljäs sija
tavoitteen toteutumiseen. Pöytäjääkiekon ystävien kuumeinen odotus
lopulta palkittiin, kun aamu valkeni lauantaina lokakuun 23. päivänä.

Helsinki Open järjestettiin, kuten edellisvuonna, Olympiastadionilla.
Vaikka itse tila oli vaihtunut ja pitkähkön käytävän päässä, selvien
opasteiden ansiosta perille löysivät suomalaisten lisäksi pelaajat
Venäjältä, Tsekeistä, Ruotsista, Latviasta, Tanskasta, Unkarista sekä
Ukrainasta. Vierailijoiden viimeisetkin epäluulot suomalaisten
kisanjärjestämistaidoista kariutuivat jo alkulämmittelyjen aikana. Mitään
ei oltu jätetty sattuman varaan: pelit luistivat, ja varmuuden vuoksi
lattiakin hieman. Rumpukomppi antoi pelaajille hetken aikaa siirtää
kiekko keskiympyrään ja vetää syvään henkeä.

Keskittynyt mäiske täytti salin. Maalituuletukset kajahtivat ilmoille eri
kielillä ja mahdollisesti jokunen voimasanakin mahtui joukkoon.
Otteluiden välissä pöytärivistöjen päädyt täyttyivät myhäilevistä
pelureista, kun voittajat merkitsivät tuloksiaan. Viisi nolla. Seitsemän
nolla. Toisaalla hävinneet hioivat painokkaasti kikkojaan miettien, mikä
kumma meni pieleen. Alkusarjassa menestyminen oli tärkeää, koska
ei-toivottuun divariin juuttumista olisi mahdotonta enää jatkopeleissä
pelastaa.

Viimeisen ottelun päättyttyä osalla oli selvä käsitys, mihin sarjaan oli
päässyt tai joutunut, kun taas osa jännitti tulostaan ruokatauon yli.
Nipin napin ylempään sarjaan selvinneellähän oli enää vain voitettavaa,
kun taas parhaiten alempaan sarjaan sijoittunut joutui vielä taistelemaan
ihan tosissaan vain säilyttääkseen tasonsa. Oli myös niitä, joiden ei
tarvinnut divareiden pisterajoista välittää, kun Ahti Lampi, Roni
Nuttunen, Petr Tmej, Kristian Iso-Tryykäri, Andrey Voskoboynikov ja
Thomas Pettersson taituroivat itsensä lohkovoittajiksi.

Tänä vuonna pelejä jatkettiin finaalisarjan lisäksi kolmen divisioonan
voimin. Kolmosdivarissa mittelöitiin enää lähinnä kunniasta, kun monet
pidempäänkin pelanneet alittivat tasonsa alkusarjoissa. Divarivoittajan
mitali karkasi kuitenkin Länsi-Suomeen, kun nuori lupaus Jan Pelkonen
sähäkällä ja varmalla peruspelillään ylsi tähän asti ehkä parhaaseen
suoritukseensa häviämättä kertaakaan.

Porrasta ylempänä kakkosdivarissa kamppailu kärkipäässä oli kiivasta aina
sarjan loppupuoliskolle asti, kun PÖLYn kaksikko Ismo Lahtinen ja Vesa
Huotelin etenivät pitkään tasapisteissä. Lahtisen paukut loppuivat
kuitenkin hetkeä liian aikaisin, kun neljässä viimeisessä pelissä tuli
kolme karvasta tappiota. Mitali jäi kuitenkin Helsinkiin, kun Huotelin
piti toiseksi tulleen Vitaly Skorobogatovin takanaan kahden pisteen
turvin.

Ykkösdivarissa koettiin yllätyksiä. Antti Suojasen kehitystä tuskin
kukaan on jäänyt huomaamatta, mutta ei siihen ihan vielä totukaan. Tarkka
ja nopea peruspeli siivittivät Suojasen uransa parhaaseen tulokseen ja
ykkösdivarin kolmossijalle. Myös Janne Kantola yllätti - siis putoamalla
pois finaalisarjasta. Turnauksesta ei jäänyt edes laihaa lohtua, kun
Minerva Martiskainen eteni varmalla suorituksella divarivoittoon.

Jos divarit olivat suomalaisten juhlaa, ei finaalisarjassakaan poikettu
trendistä: Roni Nuttunen ja Ahti Lampi voittivat oman lohkonsa häviämättä
kertaakaan. Heidän lisäkseen playoff-viivan yläpuolelle suomalaisista
selvittivät seitsemän vuoden takainen Helsinki Open -voittaja ja tälle
kaudelle paluun tehnyt Kristian Iso-Tryykäri, Janne Ollila, Konsta Jukka
sekä hurjaan vireeseen yltynyt Juho Rautio.

Yhtä aikaa pudotuspelien kanssa toisaalla kilpailtiin myös junioreiden,
veteraanien ja naisten sarjat. Junnusarjan pudotuspeleissä runkosarjan
voittanut Antti Suojanen joutui toteamaan, että oma kehitys ei
välttämättä riitä, jos kaveri kehittyy rinnalla samaa vauhtia.
Runkosarjan nelonen Teemu Koskela näin murskaavasti finaaliin, jossa
Petrus Miettisestäkään ei ollut Koskelalle haastajaksi.

Veteraaneissa runkosarja oli Jari Sahlgrenin täydellistä hallintaa, kun
edes Janne Kokosta ei ollut Jarin nujertajaksi. Sama istuva kaksikko
kohtasi myös loppuottelussa, kun Tom Hägg antautui Sahlgrenille suoraan
kolmessa pelissä, ja Kokko vei yleisöystävällisen ottelusarjan Petteri
Sevonia vastaan. Finaalissa Sahlgrenin tappioton putki kuitenkin katkesi
tuoreeseen veteraanien Euroopan mestariin, joka ei sarjan tasaisuudesta
huolimatta ollut yllätettävissä. Viidennessä pelissä yhden maalin erolla
mestariksi siis taituroi Janne Kokko.

Naisten sarjassa kilpailtiin kahden suomalaisen ja kahden venäläisen
voimin. Kaksinkertaisessa runkosarjassa koettiin yllätys, kun ehdoton
ennakkosuosikki Maria Yalbacheva jäi finaaliviivan alapuolelle. Netta
Jousi lisäsi "Yalban" tuskaa jättämällä sijoitusotteluissa tämän koko
porukan viimeiseksi. Kaksikolla tuntui kuitenkin riittävän pelihuumoria
heikosta runkosarjamenestyksestä huolimatta. Finaalissa Minerva
Martiskainen otti helpohkon voiton Venäjän Irina Belavinasta.
Samaan aikaan pudotuspeleissä eroteltiin jyviä akanoista toden teolla.
Jos yksi turnauksen puheenaiheista oli maailmanmestari Roni Nuttusen
todennäköinen paluu maailmanrankingin kärkeen, oli tuo skenaario vaarassa
peruuntua jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Konsta Jukka vei
ottelusarjan Nuttusta vastaan aina seitsemänteen peliin, jossa Nuttuselle
lopulta niukka, mutta huojentava 3-2 voitto. Ahdilla sen sijaan ei tehnyt
aivan yhtä tiukkaa, kun historian ensimmäisen Helsinki Openin voittaja
Kristian Iso-Tryykäri tuhoutui suoraan neljässä pelissä. Toisaalla
SPJKL:n puheenjohtaja Janne Ollila joutui toteamaan venäläisen Yanis
Galuzon paremmuuden, eikä siihenkään tarvittu neljää peliä enempää.

Puolivälieriin mahtui vielä yksi suomalainen. Juho Rautio oli jo
muutenkin yltänyt loistosuorituksiin alku- ja finaalisarjassa, mutta
saattoipa olla onnellakin jotain tekemistä sen kanssa, että vastaan
asettui juuri Pavel Plesak. Korkeaan finaalisarjalohkon sijoitukseen (2)
suhteutettuna heikohkolla maalierolla pelannut Plesak oli nousevaa
oululaistähteä vastaan täysin aseeton, eikä onnistunut viemään yhtään
ottelua nimiinsä. Rautio siis murskaavasti puolivälieriin.

91 pelaajasta jäljellä oli enää kahdeksan jäljellä, ja kärjessä alkoi
toden teolla olla ahdasta. Puolivälierät menivät kuitenkin odotusten
mukaan, kun Nuttunen ja Lampi vastasivat kotiyleisön odotuksiin
lähettämällä venäläiset Alexander Titovin ja Yanis Galuzon kotimatkalle.
Raution kultakutrinen tuhkimotarinakin sai päätöksen, kun tsekkiläinen
Petr Tmej näytti, miksi viime Helsinki Openin voittopalkinto lähti hänen
matkaansa. Pienoisen yllätyksen tarjosi kuitenkin latvialaisten
pöytäjääkiekkoveljesten nuorimmainen Matiss Saulitis, joka taisteli
nuoren jalopeurain lailla lähettäen seitsemännessä ottelussa Andrey
Voskoboynikovin laulukuoroon maanmiestensä Titovin, Galuzon ja yli
kahdenkymmenen muun venäläisen kanssa.

Tässä vaiheessa tilastonikkarit nyökyttelivät päitään: maailmanrankingin
kärki oli vaihtunut. Silti voitettavaa oli vielä neljällä pelaajalla.
Saulitiksella oli vuori ylitettävänä, kun vastaan asettui kaksinkertainen
maailmanmestari, kun taas viereisellä pelillä käytiin viime vuoden
finaaliuusinta: Lampi - Tmej. Vaikka suomalaiskaksikon kohtaaminen
finaalissa oli helposti kuviteltavissa, kukapa olisi arvannut, että kärki
olisi ollut näin selvä: molemmat otteluparit 4-0 Suomelle!

Turnauksissa, jossa pelaavat sekä Nuttunen ja Lampi, on tyypillistä, että
toisen matka katkeaa toiseen ennemmin tai myöhemmin. Keskinäisiä
playoff-sarjoja on tullut vuosien saatossa lukuisia, ja käytännössä kumpi
tahansa voi voittaa. Viime ruotsinmestaruuskisoissa legendaariselle Göran
Agdurille antamassaan haastattelussa Nuttunen paljasti, että Lampea
vastaan pelatessa vire löytyy runsaslukuisesta ja kannustavasta
yleisöstä. Kenties tämän vuoden Helsinki Openin finaaliyleisö oli
maailmanmestarille mieleinen: Nuttunen löi Lammen suoraan neljässä erässä
ja nappasi uransa viidennen Helsinki Open -voiton!

Järjestäjät PÖLY ja Suomen pöytäjääkiekkoliitto onnittelee kaikkia
voittajia ja kiittää tapahtumaan osallistuneita, erityisesti uusia
kasvoja. Ensi vuonna uudestaan!

-Vesa Huotelin
Sivu:  [1] — [2] — [3] — [4] — [5] — [6] — [7] — [8] — [9]
  © Suomen Pöytäjääkiekkoliittowebmaster@poytajaakiekko.net