SM-kisat 1999

4. Ranking turnaus 1998-99: Espoo
4th ranking tournament 1998-99: Espoo
Den fjärde ranknig turnering 1998-99: Esbo

• Ajankohta: 23.-24.1.1999 (date, datum)
• Paikka: Espoo, Suvela (place, plats)

Pöytäjääkiekon 9:nnet SM-kilpailut miteltiin Espoon Suvelassa tammikuun lopulla. Janne Kokko haki avoimen sarjan pytyn kotiin ja otti samalla kauden neljännen rankingvoittonsa. Naisissa voitti Piia Pulliainen, junioreissa Erno Lantiainen, veteraaneissa Seppo Kosonen ja junioreiden Suomen mestaruus meni Toni Pirhoselle.

Alkulohko B (Division B, Gruppspel B)

(4-1) Kristian Iso-Tryykäri - Erno Lantiainen  (3-1 , 3-1, 2-3j, 7-4, 5-1)
(4-1) Janne Kokko           - Jani Lappalainen (3-1 , 3-4, 5-1 , 4-2, 4-0)
(4-2) Janne Ylönen          - Markus Laakso    (5-0 , 4-2, 4-2 , 2-5, 1-3, 3-2)
(4-0) Miku Lindberg         - Jaakko Koski     (6-5j, 4-0, 3-2 , 6-0)

(3-4) Kristian Iso-Tryykäri - Miku Lindberg (3-2 , 2-5, 2-3 , 1-0 , 1-0 , 2-3, 1-3 )
(4-3) Janne Kokko           - Janne Ylönen  (5-4j, 5-6, 3-2j, 3-2j, 5-6j, 2-6, 2-1j)

Kokko tuulettaa helpottuneena

(4-1) Janne Kokko - Miku Lindberg (1-4, 3-2j, 4-3, 5-1, 4-3j)

Janne Kokko, Suomen mestari 1999

Finaalipari: Miku vs. Kokko

Miku Linberg (2.), Janne Kokko (1.), Kristian Iso-Tryykäri (3.)

 1. Janne Kokko,           Ottawat Senaattorit
 2. Mikael Lindberg,       Ottawat Senaattorit
 3. Kristian Iso-Tryykäri, Deus ex Machina
 4. Janne Ylönen,          Ottawat Senaattorit
 5. Jaakko Koski,          Deus ex Machina
 6. Markus Laakso,         Sisu Team
 7. Jani Lappalainen,      Mahtisonnit
 8. Erno Lantiainen,       Ottawat Senaattorit
 9. Mikko Kääriäinen,      Mahtisonnit
10. Pekka Kerminen,        Mahtisonnit
11. Jani Petäjäsuo,        Mahtisonnit
12. Anssi Järvinen,        Deus ex Machina
13. Panu Pajukari,         Ottawat Senaattorit
14. Erik Lindgren,         Teutor
15. Timo Jääskeläinen,     Mahtisonnit
16. Tomi Pettersson,       Ottawat Senaattorit
17. Mikko Kauppi,          Deus ex Machina
18. Kalle Moilanen,        Hydropark Rangers
19. Ari Kuikka,            Ottawat Senaattorit
20. Aki Teivainen,         Mahtisonnit

21. Seppo Kosonen,        Sisu Team
22. Piia Pulliainen,      Mahtisonnit
23. Juha Parviainen,      Ottawat Senaattorit
24. Erkki Männikkö,       Kiekko Lampaat
25. Magnus Ahlberg,       Pultti Amigos
26. Tuomas Puurtinen,     Mahtisonnit
27. Mika Myllykangas,     Ottawat Senaattorit
28. Veli-Matti Tuomainen, Liqvidoijat
29. Jari Sahlgren,        Hydropark Rangers
30. Vesa Kontiainen,      Mahtisonnit
31. Markku Häkkinen,      Mahtisonnit
32. Jesse Savinainen,     Kelan Kepittäjät
33. Juha Erälaukko,       Pultti Amigos
34. Miikka Pulliainen,    Mahtisonnit
35. Joel Vuolevi,         SPY
36. Caius Gran,           Mahtisonnit
37. Sami Hellström,       Ottawat Senaattorit
38. Jouko Viitanen,       Teutor
39. Tarja Lindberg,       Ottawat Senaattorit
40. Sami Meriläinen,      Liqvidoijat

41. Jussi Tiainen,    Helsinki
42. Marko Kampman,    Helsinki
43. Jan-Eerik Eskola, Turku
44. Silva Nissinen,   Ottawat Senaattorit
45. Lauri Rikala,     AD Hockey
46. Patrik Laine,     Ottawat Senaattorit
47. Janne Mäkelä,     Huittinen
48. Jarkko Jousmaa,   Supernova
49. Joni Kenias,      Pultti Amigos
50. Jouni Tikkanen,   Supernova
51. Tuomas Masalin,   Ottawat Senaattorit
52. Junnu Lukkari,    SPY
53. Toni Björklund,   Ottawat Senaattorit
54. Pasi Toikkanen,   Kelan Kepittäjät
55. Marko Turpeinen,  Supernova
56. Ismo Ruusunen,    Pultti Amigos
57. Jari Turunen,     Ottawat Senaattorit
58. Pekka Suikkari,   Mahtisonnit
59. Netta Jousi,      Ottawat Senaattorit
60. Kai Hämäläinen,   Espoo

61. Heikki Tontti,    Macho
62. Urpo Rantanen,    Kelan Kepittäjät
63. Jari Kenias,      Pultti Amigos
64. Sami Järvinen,    AD Hockey
65. Juhani Käyhkö,    Macho
66. Jouko Nevala,     Supernova
67. Vesa Mäkäläinen,  Porvoo
68. Hannu Pajunen,    Turun Pullasorsat
69. Kristian Rosberg, SPY
70. Teemu Pettersson, Ottawat Senaattorit
71. Vesa Laitinen,    Mahtisonnit
72. Pasi Salminen,    Helsinki
73. Marko Iho,        Sudden Death
74. Tuomas Pylkkänen, Tapiola Hockey Club
75. Timo Toivonen,    Tapiola Hockey Club
76. Kauko Valtonen,   Vantaa
77. Olavi Manninen,   Pultti Amigos
78. Kimmo Niukko,     Sudden Death
79. Petri Lehtimäki,  Turun Pullasorsat
80. Minna Talja,      Ottawat Senaattorit

81. Joni Kaasinen,         Pultti Amigos
82. Kasper Suominen,       Turku
83. Janne Turpeinen,       Supernova
84. Kari Kortelainen,      Kelan Kepittäjät
85. Joona Laine,           Pultti Amigos
86. Antti-Matti Kupiainen, Liqvidoijat
87. Mira Jousi,            Vantaa

Pöytäjääkiekon Suomen mestaruuksista pelattiin viikonvaihteessa Suvelan koululla. Espoolainen toissa vuoden mestari Janne Kokko lähti kisaan hieman pelonsekaisin tuntein, sillä ranking-ykkönen ei ollut vielä kertaakaan onnistunut SM-kullan tavoittelussa. Janne mursi kuitenkin taian lyömällä täysespoolaisessa finaalissa Mikael Lindbergin otteluvoitoin 4-1.

SM-kisat miteltiin nyt yhdeksännen kerran. Puolustava mestari, Kristian Iso-Tryykäri Huittisista, sai tällä kertaa tyytyä pronssimitaliin. Mikael Lindberg kukisti hänet välierässä niukasti 4-3. Yhtä tiukkaa oli toisessakin semifinaalissa, kun Kokko ja seuratoverinsa Janne Ylönen ratkoivat toisen finaalipaikan kohtaloa. Ranking-ykkönen oli vähällä joutua laulukuoroon. Lopulta Kokko kuitenkin nappasi 4-3 -voiton.

Mestarin kone yskähteli ensin
Mikael Lindberg aloitti finaalin vahvasti ja vei ensimmäisen viiden minuutin pelin selvästi 4-1. Janne Kokko otti toisessa pelissä henkisesti tärkeän jatkoaikavoiton 3-2 -lukemin. Sen jälkeen Lindbergillä ei ollut enää jakoa. Kolme viimeistä peliä menivät Kokolle 4-3, 5-1 ja 4-3, viimeisin tosin vasta jatkoajalla.
Suomen mestaruus oli Janne Kokolle kolmas. Aikaisemmat ovat tulleet vuosina 1995 ja -97.
SM-kisojen kärkinimet matkaavat keväämmällä pöytäjääkiekon MM-kisoihin Saksaan. Viime vuonna maailmanmestaruuksista kisailtiin Helsingissä. Janne Kokko oli silloin miesten avoimessa sarjassa pronssilla. Mitalin kiilto silmissä hän voi matkata Saksanmaallekin, ja tiukkojen SM-loppupelien perusteella siellä lienee sanomista muutamalla muullakin edustajallamme.
Naisten ja nappuloiden Suomen mestaruus meni Juvalle. Naisten ykkönen oli Piia Pulliainen ja nappuloiden Toni Pirhonen. Junioreiden sarjassa espoolaiset ottivat kolmoisvoiton Erno Lantiaisen johdolla. Veteraanisarjan ykkönen oli helsinkiläinen Seppo Kosonen.

MATTI HANNULA, Länsiväylä 27.1.1999

19-vuotias Piia Pulliainen Juvalta otti pöytäjääkiekon naisten sarjan Suomen mestaruuden. Espoon Silva Nissinen oli hänen käsittelyssään köykäinen finaalivastustaja. Piia voitti loppuottelun 4-1.

-Kone vasemmalta, mainitsee mestaritar vahvimmaksi aseekseen. Käytännössä se tarkoittaa syöttöä vasemmalta laidalta keskushyökkääjälle. sentterillä kiekko paukautetaan sitten saman tien muovisen pömpelin sisuksiin.
Niin kovaa ei saa kuitenkaan ampua, että koko peliareena heilahtaa. Näissä kiekkoympyröissä ei kuitenkaan tarvita edes tuomareita.
-Pelaajat pystyvät useimmiten sopimaan kiistanalaiset tilanteet keskenään. Tarvittaessa liiton edustajat sanovat sanansa, Piia Pulliainen selvittää.
Piia pelaa Juvalla paikallista sarjaa ja kiertelee kisoja niin paljon kuin mahdollista. Sponsorin puutteessa hän joutuu rahoittamaan kilpailunsa ja kilpailumatkansa itse.
-Tällaisiin kahden päivän kisoihin kuluu viitisensataa markkaa.

Suosikki kompastui omaan maaliin
Eräs naisten sarjan mestarisuosikeista, Tarja Lindberg, putosi Piia Pulliaiselle välierissä
-Olin peleissä jo 0-3 tappiolla. Nousin siitä kuitenkin tasoihin. Seitsemännen ja ratkaisevan pelin loppuhetkillä, tilanteessa 0-0, yritin konetta. Kiekko pomppasi vastustajan maalista suoraan omaan maaliini.
Niin köpelösti kävi Tarjalle, jolla on tilillään mm. kaksi Suomen mestaruutta (1996 ja -98), kolme avointa Ruotsin mestaruutta ja MM-hopeaa vuodentakaisista kotikisoista.
Pöytäjääkiekkoa vuodesta 1994 harrastanut Tarja toimii Suvelan nuorisotalossa ohjaajana. Siellä hän pyörittää pöytälätkäsarjaa, jota pelataan aina keskiviikkoisin.
-Espoon keskuksen alueella pyörii paljon 15-17 -vuotiaita nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä. Olemme saaneet houkuteltua heitä mukaan toimintaan. Monet panostavatkin lajiin täysillä ja treenaavat kotonaankin, kertoo Tarja Lindberg, jonka "suojatti" SM-hopeaa napannut Silva Nissinenkin on.
-Nuorilta on pöytälätkän ansiosta jäänyt turhanaikainen kaljoittelu pois. Tämä on sellaista ihmissuhdetoimintaa. Kerätään discotoiminnalla rahaa, tehdään pelireissuja yhdessä, ja jaetaan pelaamisen lomassa iloja ja murheita.
Pöytäjääkiekossa ei nainen ole suinkaan välttämättä se heikompi astia. Fyysisyydellä ei ole mitään merkitystä. Nopeat kädet, pelisilmä ja tiettyjen kikkojen hallitseminen ratkaisee.
-Olen minä joskus onnistunut voittamaan Jannenkin, mainitsee Tarja todisteeksi.

MATTI HANNULA, Länsiväylä 27.1.1999

Pöytäjääkiekossa odoteltiin viikonloppua josko jo yhdeksäs SM kilpailu saavuttaisi maagisen sadan osanottajan rajan. Vanha ennätys, 87 osallistujaa, oli vuoden 1995 SM-kilpailut ja näytti kun otti ilmoittautumisia vastaan että jono ei vaan millään tahdo loppua ja uusi ennätys tulisi, mutta sitten "lippuluukku" sulkeutui ja osallistujia Avoimeen sarjaan oli täsmälleen sama kuin 1995 eli 87. Seuran omista junioreista tuli yksi pelaaja hivenen liian myöhään ja näin ei uutta ennätystä saatu aikaan. Toki tämä oli suurin kilpailu kautta aikain kun lasketaan kaikki osallistujat osahan halusi osallistua vain omaan "pääsarjaan" nämä kun summattiin yhteen saatiin osallistujamääräksi komeat 94 urheaa "soturia" joka jää ainakin toistaiseksi historiankirjaan suurimpana osallistuja määränä.

Kilpailuaamuhan aina venyy ilmoittautumisesta n. tunnin kun tehdään lohkojaot. Nyt taisi venyä hieman enemmän, kun lohkojen tekijä oli suorassa radiolähetyksessä kännykän kautta. Radio Nova antoi mukavan viisi minuuttisen, jossa haastateltiin Janne Kokkoa. Lajia saatiin taas julkisuuteen mukavasti juuri H- hetkellä ennen kisoja.

Paikalle oli saapunut jälleen toista kymmentä uutta pelaajaa, mutta kun vanhoilla "konkareilla" on muita menoja ja intressejä nykyään niin se sadan osallistujan maaginen raja antaa odottaa itseään, mutta voin luvata että ensi vuosituhannella tämä varmasti menee rikki.

Sääntökertauksen ja viime kauden parhaiden palkitsemisen jälkeen päästiin vihdoin ja viimein itse asiaan, eli pelien pariin. Alkusarjassa pelattiin neljässä lohkossa, joista kahdeksan parasta jatkoon seuraavalle päivälle. Pelaajia lohkoissa oli n. 22. 903 pelatun ottelun jälkeen oli 32 onnellista jatkoon menijää selvinnyt.

A-lohkon viimeisen jatkopaikan otti Piia Pulliainen, Juha Erälaukko oli Piian kanssa tasapisteissä, mutta hävisi keskinäisen ottelun ja tippui jatkosta. Juha poistui pettyneenä kotiin, tavoitteet olivat olleet huomattavasti korkeammalla. Myös Jouko Viitasen pelit loppuivat alkusarjaan ja Pasi Toikkasen kommentti kun muutama kierros oli jäljellä: Kaukana on ne ajat kun mentiin SM-kisoissa toiselle päivälle.

B-lohkossa olikin ääntä ja taistelua kun Timo Jääskeläinen oli vasta kymmenes kun neljä kierrosta oli jäljellä ja Panu Pajukari oli yhdeksäs, spekulaatiot alkoivat josko molemmat tippuisivat jatkosta. Molempia ihmetytti Juvan Miikka Pulliaisen mahtava kehitys ja lohkon neljäs sija tässä vaiheessa. Vaan kuinkas kävikään. Miikan joka luuli jo olleensa varmasti jatkossa, tappiot viimeisillä kierroksilla sekä Panulle että Timolle, ja molemmat jatkoon ennen Miikkaa. Kun vielä takaa tuli Magnus Ahlberg ja Markku Häkkinen Miikan ohi pisteellä loppuikin Miikan pelit. Timo jatkoon tosin niukasti keskinäisen ottelun turvin viimeisenä ennen Miikkaa. Yllättäen tippui jatkosta myös Suomen ainoan Masters turnauksen voittanut Sami Meriläinen. Seurakaveri Antti-Matti Kupiainen teki ilahduttavan "comebackin", mutta peli ei aivan kulkenut vanhaan malliin. Antti-Matille tulikin vain yksi voitto.

C-lohkossakin keskinäisen ottelun turvin ratkaistiin viimeinen jatkoonmenijä. Veli-Matti Tuomainen siis tiputti Caius Granin jatkosta. Tarja Lindbergin tippuminen jatkosta yhdellä pisteellä oli pienoinen yllätys. Pisteellä tippui myös Jan-Eerik Eskola. Toni Björklundin vaisut otteet ihmetyttivät vai keskittyikö hän jo juniori-sarjaan?

D-lohkossa jatkoon menijät olivatkin kaikki tehneet "hajuraon" viivan alapuolella oleviin. Joel Vuolevin ja Sami Hellströmin tippumiset olivat pienoisia yllätyksiä. Mainitsemisen arvoista on ehkä vain Mira Jousi, joka ensimmäistä kertaa pelasi pöytäjääkiekkoa ja sehän yleensä ei lupaa kovinkaan montaa voittoa SM-tasolla. Mira ei onnistunut saamaan aikaiseksi edes yhtä tasapeliä vaikka pelasi Avoimen sarjan jälkeen vielä Naistenkin sarjan, mutta onnistuipas Mira tekemään 20 maalia ja hymyili kaikista tappioista huolimatta. Tässä ehkä hyvä vinkki monelle miespelaajalle, ei voitto ole tärkeintä vaan osallistuminen.

Nappulat, naiset ja veteraanit

Niin oli saatu lauantaipäivä täyteen avoimen sarjan osalta. Hiukan lyhyeksi jääneen ruokatauon (n. 45 min) jälkeen siirryttiin Naisten ja Nappuloitten sarjaan. Kun yksi nais-veteraani oli paikalla luulivat järjestäjät, että veteraani-sarjan aikataulua joudutaan siirtämään eteenpäin noin kolmella tunnilla, mutta järjestäjän ja veteraanien onneksi Anu Lehtinen siirtyi pelaamaan vain veteraani-sarjaan. Osa syynä tähän oli seurakaveri Urpo Rantanen joka ei olisi kerinnyt jäämään pelaamaan veteraani-sarjaan, jos se olisi siirtynyt kolme tuntia eteenpäin, kiitokset tästä valinnasta järjestäjiltä Anulle ja varmasti tähän yhtyy myös Urpo.

Sitten nappula-sarjaan, jossa oli seitsemän pelaajaa. Ennakkosuosikkeja oli oikeastaan kaksi: viime vuoden pronssiottelussa pelanneet Toni Pirhonen ja Teemu Pettersson. Ennakkosuosikit pitivätkin paikkaansa ja ottivat runkosarjan kaksi ensimmäistä sijaa Teemun voittaessa lohkon. Joni Kaasinen oli kolmas ja Joona Laine neljäs. Timo "Heikin poika" Tontin oli tyytyminen viidenteen sijaan, vain yksi piste tiputti Timon Play Offeista. Eetu Tontti oli kuudes ja Mikko "Ernon serkku" Suuronen seitsemäs.

Play Offit pelattiin paras kolmesta, Teemu voitti Joonan pelein 2-0 ja Toni voitti Jonin samoin numeroin, joten ennakkosuosikit finaaliin. Joni Kaasisen oli tyytyminen pronssimitaliin. Tässä oli yksi hyvä uudistus menneisiin vuosiin, eli pronssiotteluita ei enää pelata, vaan sarjassa korkeammalle sijoittuneen välierän hävinnyt saa pronssimitalin, tämä säästää paljon aikaa turnauksessa ja kahden masentuneen häviäjän ei tarvitse mitellä himmeämmästä mitalista. Sitten itse finaaliin, josta oli odotettavissa äärimmäisen tasaista ja sitähän se oli. Teemu voitti ensimmäisen ottelun 4-2 ja sai toiseen otteluun unelma-alun siirtyen pelin alussa 1-0 johtoon ja luulleen että SM-kulta on kohta hänen, mutta eipäs nuolaista ennen kuin summeri päättää ottelun. Toni nousi tasoihin ja ohi voittaen pelin 5-3. Siirryttiin kolmanteen ja ratkaisevaan otteluun. Molemmat pelaajat puolustivat samanlaisella boxilla ja avainasemassa kolmannessa ottelussa oli kumpi pelaaja onnistuisi nostamaan peruskikan paremmin etuylänurkkaan. Tässä asiassa oli Toni parempi ja voitti kolmannen ottelun 6-1 ja vieden nappula SM-kullan toisena vuotena peräkkäin Juvalle. Viime vuonnahan Miikka Pulliainen voitti nappula-sarjan ja mielenkiinnolla jäämme odottamaan kuka nappula ensi vuonna Juvalta tulee ja nappaa tämän tittelin, vai onko Teemun sijoitukset nousujohteisia vielä ensi vuonna. Viime vuonna Teemu oli kolmas ja tänä vuonna siis toinen. Onnittelut Toni Pirhoselle voitosta. Tämähän oli Tonin viimeinen vuosi nappulana. Saas nähdä jatkuuko Tonin SM-mitalien saanti myös juniori-sarjassa.

Naisten sarja: naisethan pelasivat samaan aikaan nappuloiden kanssa, joten omalta osalta se jäi ainoastaan tilanteiden katsomisena, sillä seurasin nappuloitten pelejä silmä tarkkana. Naisia oli mukana kuusi, saman verran kun aina. Jotenkin vaan tuntuu siltä ettei naisia koskaan enempää tule olemaankaan, toivottavasti olen väärässä. Suosikkeja oli kaksi myös tässä sarjassa eli Piia Pulliainen ja Tarja Lindberg. Kysymys kuuluikin lähinnä siitä, kuka muista naisista saisi pronssimitalin. Olivathan Tarja ja Piia olleet naisten sarjan finaalissa kaikissa kolmessa tämän kauden rankingkilpailuista. Muut osallistujat olivat Netta Jousi, Silva Nissinen, Minna Talja ja Mira "Netan sisko" Jousi.

Alkusarjan jälkeen neljä parasta välieriin. Alkusarjan voitti hiukan yllättäen Netta vain yhdellä pistemenetyksellä, joka tuli tasapelistä Piian kanssa. Tämä tarkoitti sitä, ettevät Tarja ja Piia ole loppuottelussa vaan joutuivat jo välierissä vastakkain. Neljäs välieräpaikka meni Silvalle keskinäisen ottelun turvin Minnaa vastaan. Mira ei onnistunut nappaamaan pistettäkään jääden kuudenneksi. Välierissä Silva voitti Netan pelein 4-2 pelaten mm. kaksi nollapeliä. Netan pelit olivat loppu, mutta runkosarjan voitto takasi Netalle SM-pronssimitalin. Toisessa välieräparissa otti Piia otteen finaalipaikasta voittaen kolme ensimmäistä peliä, toki kolmannen vasta jatko-ajan jälkeen, ja suurin osa luuli jo pelin ratkenneen, ainakin minä luulin. Sitten Tarja tarkensi puolustustaan ja voitti kaksi seuraavaa peliä jättäen Piian nollille. Kuudes peli meni jatko-ajalle, jonka Tarja onnistui voittamaan. Siirryttiin seitsemänteen ja ratkaisevaan otteluun. Peli eteni 0-0 tilanteessa aina loppusekunneille asti, mutta kohtalo puuttui peliin! Kun noin 10 sekuntia oli jäljellä yritti Tarja ratkaista pelin ja niin hän myös teki. Toki ei omaksi edukseen vaan Piian, kone kimmahti omaan maaliin ja siihen loppui Tarjan turnaus. Tarjalle neljäs sija ja Piia loppuotteluun Silvaa vastaan. Tämä tarkoitti sitä että naisten sarja saisi uuden Suomen mestarin. Piia vei Suomen mestaruuden selvästi pelein 4-1. Pelit itsessään olivat kuitenkin tasaisia ja kolme peliä meni jatko-ajalle. Onnittelut Piialle Suomen mestaruuden johdosta. Piia varmisti myös Saksan MM-kisapaikan. Silvan hopea ja Netan pronssi tarkoittivat sitä, että Tarjan paikka MM-kisoissa ei ole vielä 100% varma.

Veteraani-sarjakin siis pelattiin samaan aikaan naisten ja nappuloiden kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Suomessa pelattaisiin veteraani-sarja. Janne Kokko sai idean Ruotsista kun seurasi siellä innokkaita veteraaneja pelaamassa omassa sarjassaan. Sitten ei kun idea hallitukseen ja onneksi hallitus oli samaa mieltä, että tätäkin sarjaa tarvitaan. Sitten tulikin kaksi asiaa, joita piti miettiä ja keskustella useaan otteeseen. Mikä sarjan nimeksi? Osa halusi sen nimeksi Ikämies ja toinen vaihto ehto oli Veteraani, ja niin kuin jo nyt tiedetään sana Veteraani voitti. Yksi perustelu oli mm. se, että pelaahan sarjassa myös naisia. Toinen puheen aihe oli ikä. 35, 40, 45... vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Ikä 40 voitti tämän keskustelun mm. sen takia, että muissakin pöytäjääkiekkoa pelaavissa maissa veteraani-ikä on 40 ja käytyäni Ruotsin ja Norjan kanssa keskustelua asiasta tulimme yksimieliseen päätökseen, että keväällä vuonna 2000 PM-kilpailuissa veteraani-ikä on 40 vuotta ja jos eivät saksalaiset järjestä veteraanien MM-kisoja jo nyt keväällä Saksassa, niin kansainvälisessä kokouksessa sitä ehdotetaan. 99% varmuudella vuoden 2001 MM-kilpailussa pelataan myös ensimmäiset veteraanien MM-kilpailut.

Yhdeksän Veteraania oli saapunut pelipaikalle ja uskon, että kun vuodet vierivät eteenpäin heitä tulee olemaan huomattavasti enemmän. Seppo Kosonen oli suurin ennakkosuosikki tässä sarjassa ja myös suurin ennakkosuosikki koko SM-kisojen aikana. Onhan Seppo Maratonranking ykkönen ja ainoa pelaaja, joka on käynyt kaikki rankingkilpailut Suomessa. Muut taistelisivat lähinnä himmeimmistä mitaleista. Ainut jännittämisen aihe oli tulisiko Seppo ylipäänsä häviämään yhtään ottelua. Veteraani-sarjassa pelasi myös yksi nainen, Anu Lehtinen. Anu ei pystynyt murtamaan mies rintamaa vaikka saalistikin voiton ja yhden tasapelin, Anulle yhdeksäs sija.

Seppo voitti runkosarjan puhtaalla pelillä. Välieriin tuli vastaan Urpo Rantanen, joka pääsi Play Offeihin viimeisenä, kaksi pistettä edellä Hannu Pajusta. Runkosarjan kakkoseksi pelasi Juhani Käyhkö, joka sai vastaansa runkosarjassa kolmanneksi tulleen Jari Keniaksen. Välierissä Seppo voitti puhtaasti 4-0 Urpon ja meni finaaliin, Urpolle neljäs sija ja miestä itseään harmitti kun piti mennä runkosarjassa häviämään ensimmäistä kertaa urallaan Jarille, joka käytännössä vei Urpon pronssi mitalin. Toinen välierä oli hieman tasaisempi, mutta Juhani ei antanut Jarin yllättää itseään vaan meni finaaliin Seppoa vastaan pelein 4-1, yksi ottelu meni jatko-ajalle.

Finaalissa ei Seppo antanut pienintäkään mahdollisuutta Juhanille ja voitti ensimmäisen henkilökohtaisen Suomen Mestaruuden otteluin 4-0. Juhani taisikin olla jo tyytyväinen hopeaansa ja tuulettikin neljännessä pelissä kun sai tehtyä hienon maalin Seppoa vastaan eikä jäänyt nollille. Onnittelut Seppo Kososelle Suomen mestaruudesta, sen hän on ansainnut. Onneksi olkoon myös Juhani Käyhkölle hopeasta ja Jari Keniakselle pronssista, näin oli saatu päätökseen ensimmäiset Veteraanien SM kilpailut.

Juniorit

Ilta oli jo aika pitkällä, mutta vielä oli vuorossa juniori-sarja. Junioreita on viime vuosina ollut paljon mukana, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. 17 junioria alkoi pelaamaan runkosarjassa ja jaossa oli kahdeksan Play Off paikkaa. Espoolaiset juniorit ovat olleet täysin ylivoimaisia tämän kauden rankingkisoissa. Kysymys kuuluikin kuka heistä vie voiton. Kaksi ennakkosuosikkia olivat minun mielestäni (olenhan itse ollut opettamassa heitä) Erno Lantiainen ja Tomi Pettersson. "Mustina hevosina" voisi pitää, vaikka tämä ei mikään ravikilpailu olekaan, Toni Björklundia, josta tuli ensimmäinen Anttilan mestari, Juha Parviaista, joka voitti juniori-sarjan Oulussa ja Sami Hellströmiä, joka on ollut kahdesti finaalissa.

Runkosarjasta odotetusti kahdeksan "senaattoria" Play Offeihin. Pekka Suikkari oli ensimmäinen tippuja. Toki neljä pistettä olisi tarvittu enemmän, jotta olisi päässyt jatkopeleihin. Miikka "viime vuoden nappula mestari" Pulliainen oli 11. ja eiköhän muutaman vuoden päästä Miikka taistele jo mitaleista, kun tämän päivän juniorit siirtyvät avoimeen sarjaan. Jussi Tontin peli ei oikein kulkenut, saaliina yksi piste. Mutta miksi tämä kommentti tähän, siksi että Tontit oli suurin perhe, joka osallistui SM-kilpailuihin. Yhteensä neljä Tonttia osallistui: Heikki avoimeen, Jussi junioreihin ja Timo & Eetu nappuloihin.

Runkosarjan voitti Toni Björklund. Vastaan tuli puolivälierissä Mika Myllykangas. Toni välieriin pelein 4-1. Pelit olivat tasaisia Toni voitti kolme peliä maalilla. Erno Lantiainen oli runkosarjassa toinen ja sai vastaansa Juha Parviaisen. Erno voitti ensimmäisen pelin maalilla ja johti toista maalilla viime sekunneille, Juha luuli tasoittaneen pelin, mutta maali tuli samaan aikaan loppusummerin kanssa ja näin Erno voitti 2-1. Tästä ei enää Juha toipunut ja seuraavissa peleissä Erno murskasi Juhan, joka ei enää jaksanut taistella, Erno välieriin 4-0. Runkosarjan kolmonen Tomi Pettersson sai vastaansa Sami Hellströmin. Ottelupari oli mielenkiintoinen sillä saatettiinhan tässä parissa ratkaista Saksan MM-kisapaikat juniori-sarjaan. Tomi meni pelein 3-1 johtoon ja homma näytti selvältä. Sami ei kuitenkaan lannistunut vaan voitti seuraavat pelit 4-1 ja 3-1. Siirryttiin seitsemänteen ja ratkaisevaan otteluun, missä Tomi sai unelma alun ja kun kiekot "pomppivat" Tomille oli peli 4-0 Tomille kahdessa minuutissa. Tässä vaiheessa ei Sami enää uskonut voittoonsa ja luovutti pelin, Tomi siis välieriin 4-3. Neljäs välierä pari, jossa kohtasivat hyvän runkosarjan pelannut Tuomas Masalin, sija 4, ja Patrik Laine. Tuomas, joka saa pelata junioreissa vielä kaksi vuotta on juuri tänä talvena esittänyt hyviä otteita peleissä. Tässäkin sarjassa mentiin seitsemänteen otteluun. Alusta lähtien ottelut voitettiin vuorotellen. Ratkaiseva ottelu oli äärimmäisen tasainen, jonka Tuomas onnistui voittamaan 4-3, ollen neljäs, joka pääsi välieriin, johon "mies" itse oli enemmän kuin tyytyväinen.

Välieriin päättyivät Tuomaksen pelit. Toni oli tyly vastustaja voittaen kaikki pelit selvästi, Toni finaaliin pelein 4-0. Itse seurasin Erno ja Tomin välierää. Etukäteen ajateltuna ehkä nk. "moraalinen" loppuottelu, mutta asiassa oli toinen puoli: Tomin kuume, joka oli noussut pitkin päivää ja paheni iltaa kohden. Kuumeisena ei Tomilla ollut mitään jakoa Ernoa vastaan vaikka onnistuikin voittamaan kolmannen pelin jatkoajalla. Erno finaaliin pelein 4-1. Tomi Petterssonille pronssi mitali.

Loppuottelu oli kuin "kissa ja hiiri"-leikki, jossa Erno oli kissa määräten vauhdin ja suunnan. Mutta kissa ei ollut nälkäinen ja hiiri pääsi sisään leikkiin. Hiiri oli siis tässä tapauksessa Toni Björklund. Erno meni aina johtoon peleissä ja Toni tasoitti pelit, siirryttiin seitsemänteen ja ratkaisevaan otteluun, jossa kissa, tässä tapauksessa Erno, oli taas nälkäinen ja vei ottelun selvästi 8-2. Onnittelut Ernolle Suomen mestaruudesta. On tässä yksi varjopuoli. Vaikka Pöytälätkä-lehti sanoi että Erno taistelee junioreitten MM-paikasta, niin se ei ole totuus. Nimittäin Saksan MM-kisa kutsussa on juniori-ikä pienenetty 16:sta viiteentoista ikävuoteen, eli -83 syntyneet ja nuoremmat, eli näillä näkymin juniori-sarjassa on MM-kisoihin lähdössä Tomi Pettersson ja Sami Hellström. Mm. Juha Parviainen on kasikakkonen Ernon kanssa. Tästä juniori-sarjan iästä ei ole kansainvälisesti mitään päätöstä, mutta juteltuani Jari Turusen kanssa niin soitan vielä Saksaan ja kysyn voitaisiinko ko. sarjan ikä nostaa samaan kuin se oli Suomen MM-kisoissa.

Toim. huom. asiasta on ilmeisesti päätetty ja ikäraja on noussut 16 vuoteen.

Näin oli saatu lauantai päivä päätökseen. Kello oli jo viisi minuuttia yli kymmenen, joten junioreilla oli ollut pitkä päivä, paras "rookie" eli ensikertalainen oli Jussi Tiainen Helsingistä sijalla 41. Siitä pokkasi Jussi itselleen pokaalin. Toiseksi paras rookie oli Lauri Rikala Jyväskylästä, sija 45, ja kolmas oli Janne Mäkelä Huittisista, sija 47.

Sitten ei kun sulkemaan pelisalin ovet ja kotiin nukkumaan ja odottamaan josko edes avoimessa sarjassa tulisi jättiyllätyksiä.

Toinen kisapäivä

Sunnuntai aamu koitti ja meinasin itse nukkua "pommiin". Mitähän siitä oli seurannut jos itse kisajärjestäjä ei olisi saapunut ajoissa. Välierälohkot olivat jo illalla tehty, joten odoteltiin että kello tulisi kymmenen ja saataisiin pelit käyntiin. Vesa Kontiainen ei ollut paikalla sunnuntaina, joka tosin oli tiedossa jo lauantaina. Myöskään Jesse Savinainen ei saapunut pelipaikalle. Molemmat pelasivat välierälohko B:ssä. Vesa Kontiainen jäi lohkon viidenneksitoista paremman alkusarja sijoituksen turvin ja Jesse Savinainen oli 16:sta. Myöskään Juha Parviaista ei ensimmäisellä kierroksella näkynyt, mutta ilmaantui kuitenkin pelipaikalle ennen toista kierrosta. Tästä nousi keskustelu pitäisikö Juhaa ylipäänsä ottaa enää mukaan, mutta tässä tapauksessa säännöt ovat yksiselitteiset. Saahan jokainen pelaaja antaa luovutusvoiton vastustajalle ja jatkaa sen jälkeen peliä. Nyt Jaakko Koski sai siis unelma-alun välierälohkoon saaden 10-0 luovutusvoiton Juhasta.

Sitten toinen pieni epäkohta säännöissä. Kun on kaksi pelaajaa, jotka keskeyttävät kisan, tässä tapauksessa Vesa ja Jesse, olettaisi että heidän sijoituksensa olisi 31 ja 32, mutta kun molemmat on samassa lohkossa ei näin käy, vaan Jesse oli huonomman alkusarja sijoituksen mukaan lohkon 16:sta eli loppusijoitus 32, mutta kun Vesa on oman lohkon 15:sta jää toisen lohkon viimeinen sijalle 31, koska hän on omassa lohkossa 16:sta, Vesahan on korkeammalla omassa lohkossa ja näin ollen on virallisesti sijalla 30. Tämä sama tapahtui viime vuonna, joten toivoisin itse muutosta tähän kohtaan, pitäisihän se olla niin että jos on 30 pelaajaa paikalla niin viimeiseksi tullut on 30. eikä sijalla 31., kun sattuu olemaan kaksi / useampi pelaaja toisessa lohkossa joka on keskeyttänyt turnauksen. Mutta sitten itse peleihin.

Välierä lohko A: Lohkon voitti Jani Lappalainen ennen Kristian Iso-Tryykäriä. Mitään suurempia yllätyksiä ei A-lohkossa koettu. Ehkä Oulun parhaan pelaajan Kalle Moilasen tippuminen oli pieni sellainen. Kalle jäi pisteen finaalisarjasta ja lohkon 10. ja 11. olivat Aki Teivainen ja Piia Pulliainen, molemmat oli kaksi pistettä jatkopaikasta.

Välierä lohko B: Lohkossa oli siis vain 14 pelaajaa, joista kuuden pelaajan osalta kisat olisivat ohi. Jaakko Koski onnistuikin rikkomaan omalta kohdalta ikävän putken. Kahdessa aikaisemmassa SM-kilpailussa Jaakko on ollut ensimmäinen tippuja juuri välierälohkossa. Nyt Jaakolle jatkopaikka, toki vain kaksi pistettä ennen seurakaveri Mikko Kauppia, joka oli nyt vuorossa kun puhutaan putoajista. Lohko oli nimittäin äärimmäisen tasainen. Mikko tippui kahdella pisteellä, mutta juuri kyseiset kaksi pistettä Mikkoa enemmän oli kolmella pelaajalla. Ratkaisu tapahtuikin vasta viimeisellä kierroksella. Jaakko kohtasi Mikon, peli päättyi tasan ja Jaakko jatkoon, mutta Mikolla oli jatkopaikkaan mahdollisuus jos Anssi Järvinen tai Panu Pajukari häviäisi ottelunsa. Toisin kävi. Panu onnistui voittamaan Markus Laakson lukemin 7-5 ja kun Anssikin voitti Veli-Matti Tuomaisen 8-4 loppui Mikko Kaupin turnaus. B-lohkon voitti Mikael Lindberg ennen Janne Ylöstä, mainittavaa oli Ari Kuikan comeback, joka tuotti lohkon 10 sijan. Sijan huonompi oli Seppo Kosonen.

Siirryttiin ruokatauolle jonka jälkeen olisi 16:sta parhaan finaali sarja.

Finaalisarja

Avauskierroksella neljä tasapeliä, joista yksi on pakko mainita. Kokko nimittäin onnistui saamaan pisteen Pekka Kermiseltä. Miehet olivat kohdanneet sekä alku-, että välisarjassa ja molemmissa oli Pekka voittanut. Avauskierroksen suurimmasta voitosta vastasi Kristian Iso-Tryykäri voittamalla Jani Lappalaisen 6-1.

Finaalisarjan suurimmassa voitossa 8-1 oli osallisena kolme pelaajaa. Erik Lindgren voitti Timo Jääskeläisen, kierroksella yhdeksän Pekka Kerminen voittaa Anssi Järvisen ja Mikael Lindberg voittaa Tomi Petterssonin samoin lukemin. Muut pelit olivatkin huomattavasti tasaisempia. Tomi Petterssonin oli tyytyminen 16. sijaan kolmella voitolla ja kahdella tasapelillä, ihan hyvin pelattu juniorilta joka oli kuumeessa. Ties mihin olisi pystynyt jos olisi ollut terve. Timo Jääskeläiselle ei päivä ollut paras mahdollinen, kaksi voittoa ja viisi tasapeliä oikeuttivat vain 15. sijaan.

Turun kaksikko Anssi Järvinen ja Erik Lindgren saivat vain 10 pistettä kasaan yhdessä Panu Pajukarin kanssa. Tässä oli ehkä kaksi yllätys tippujaa, puhuihan Anssi alkavansa ahkeran harjoittelemisen Turun rankingkisojen jälkeen ja Erik on ollut kahdessa aikaisemmassa kisassa neljäs, nyt sija 14. Ehkä muut ovat oppineet aikaisemmista kisoista Erikin pelityylin, mene ja tiedä. Erikillä ovat kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet nousta Saksan kisakoneeseen.

Panun sija 13 tyydyttää ainakin miestä itseään, kun tietää miehen harjoittelun ja muut kiireet niin tässä tapauksessa 13 on tavallaan onnenluku ja Panun suurin ilonaihe olikin Jääskeläisen jääminen taakse sarjataulukossa. Pekka Kerminen palasi pienen tauon jälkeen kisoihin ja pelasi tosi hyvän turnauksen ollen 13 pisteellä lohkon kymmenes, jääden Play Offeista 4 pistettä. Sitten tapahtuikin finaalisarjan viimeisellä kierroksella pistelasku virhe Mikko Kääriäiselle, joka ehdotti sopupeliä Markus Laaksolle. Markus katsoi vanhaa sarjataulukkoa, joka oli kierroksen 12 jälkeen, summasi omat pisteet ja tiesi menevänsä pisteellä jatkoon. Markus sanoikin Mikolle, että hyvässä lykyssä tiputaan molemmat jatkosta, mutta kuinka kävikään. Markus meni Play Offeihin ja Mikon oli tyytyminen yhdeksänteen sijaan. Jos Mikko olisi voittanut pelin olisi Mikko ollut Play Offeissa. Mitä tästä opimme? Ei sopupelit kannata pitkässä juoksussa ja ainakin Mikon mahdollisuus Suomen mestaruuteen karahti siinä pelissä ja ennen kaikkea sopupeleistä jää aina kiinni.

Play Off parit selvillä

Kristian Iso-Tryykäri voitti lohkon ja sai vastaansa tuoreen junioreitten Suomen mestarin Erno Lantiaisen. Finaalisarjan kakkonen Janne Kokko sai vastaansa Jani Lappalaisen. Finaalisarjan kolmonen Janne Ylönen sai vastaansa viime vuoden hopeamitalistin Markus Laakson ja neljäs pari oli Mikael Lindberg vastaan Jaakko Koski.

Puolivälierissä ei yllätyksiä

Kristian Iso-Tryykäri voitti Erno Lantiaisen pelein 4-1. Erno voitti kolmannen pelin jatkoajalla ja oli itse tyytyväinen kahdeksanteen sijaan. Erno sanoikin, että ei mahtanut paremmalleen mitään ja jos mestaruudesta puhutaan niin ehkä kahdeksan vuoden päästä se olisi mahdollista. Kristian varmisti voitollaan pronssimitalin.

Janne Kokko voitti Jani Lappalaisen 4-1. Jani voitti toisen pelin. Janille seitsemäs sija.

Janne Ylönen voitti kolme ensimmäistä peliä Markus Laaksoa vastaan ennen kuin Markus heräsi mukaan peliin. Markus voitti kaksi seuraavaa, mutta ei pystynyt kääntämään sarjaa enää edukseen, vaan Janne välieriin 4-2 ja Markukselle sija kuusi.

Mikael Lindbergin ja Jaakko Kosken välinen taisto tavallaan loppui ensimmäiseen peliin, jonka Mikael onnistui voittamaan jatkoajalla, Jaakon maalivahdin nukahtaessa hetkeksi. Mikael finaaliin puhtaasti 4-0, Jaakolle sija viisi.

Dramaattiset välierät

Molemmat välierät menivät seitsemänteen otteluun, mikä on osoitus siitä että SPJKL on tehnyt oikean päätöksen pelata Play Off ottelut paras seitsemästä, eikä viidestä niin kuin aikaisemmin oli. Ehkä SM kilpailuissa pitäisi pelata välierät ja finaali jopa paras yhdeksästä, kun on näin hyviä ja tasaisia ottelusarjoja ja ennen kaikkea nämä pitkät ja tasaiset sarjat tarkoittavat myös sitä että Suomen terävin kärki on tasainen ja tasaisilla otteluilla me suomalaiset saamme paremmin Ruotsin kiinni.

Välierä pari 1: Kristian "Hallitseva Suomen Mestari" Iso-Tryykäri vastaan Mikael "Junioreitten Maailmanmestari" Lindberg. Ensin Kristian voitti, sitten oli Mikaelin vuoro voittaa kaksi seuraavaa. Ottelut olivat kahden tarkkaa puolustavan pelaajan takia vähämaalisia, josta osoituksena: Kristian voittaa kaksi seuraavaa peliä 1-0 ja johtaa sarjaa pelein 3-2. Mikael onnistuu viemään sarjan seitsemänteen otteluun 3-2 voitolla. Kristian siirtyy 1-0 johtoon, Mikael tasoittaa kun sentterikikan jälkeen Kristianin maalivahti nukahtaa hetkeksi. Kiekko tuli oikealle laitahyökkääjälle sentterikikan jälkeen ja etunurkka jäi aivan auki. Sitä ihmetellessä Kristianin puolustus ei ole parhaimmillaan ja Mikael käyttää tilannetta hyväkseen ja tekee 2-1 ja 3-1 johtomaalit, eikä Kristian enää onnistu tasoittamaan. Mikael loppuotteluun ja Kristianin on tyytyminen pronssimitaliin.

Välierä pari 2: Janne "Ranking 1" Kokko vastaan Janne "sentteri spesialisti" Ylönen. Jannet kohtasivat Turun finaalissa, jonka Kokko onnistui voittamaan pelein 4-2. Toki kolme ottelua vasta jatkoajalla. Jatkoajalta ei vältytty tässäkään sarjassa. Jatkoaikoja tuli peräti viisi kappaletta. Molemmat pelaajat hukkaavat kahden maalin johtonsa vuorotellen ja avausottelu jatkoajalle, jonka Kokko onnistuu voittamaan. Toinen ottelu näyttää menevän jatkoajalle kun tilanteessa 4-4 vajaa minuutti jäljellä siirtyy Kokko johtoon, mutta Ylönen tasoittaa pelin ja onnistuu vielä loppusekunneilla tekemään 6-5 voittomaalin. Kolmas ja neljäs peli menevät jatko-ajalle Kokko onnistuu voittamaan molemmat lukemin 3-2. Sarja on Kokolle 3-1 ja näyttää vahvasti siltä, että Kokko menee finaaliin. Viides peli, Kokko johtaa 5-4, kun aikaa on jäljellä n. 15 sekuntia napsahtaa Ylösen peruskikka takayläpesään ja siirrytään taas jatko-ajalle, jonka Ylönen onnistuu voittamaan. Kuudenteen peliin saa Ylönen kaikki kuviot kohdalleen ja menee hetkessä 3-0 johtoon, Kokko kaventaa tilanteen 3-1:teen mutta Ylönen kuittaa maalin lähes välittömästi ja Kokon takaa-ajo lopahti siihen. Ottelu Ylöselle 6-2 ja oli vuorossa seitsemäs ja ratkaiseva ottelu.

Kokko siirtyy 1-0 johtoon kahden minuutin kohdalla ja johto tuntuu säilyvän loppuun asti mutta Ylönen onnistuu jälleen tasoittamaan peruskikalla kun peli aikaa on jäljellä vajaat 20 sekuntia. Siirrytään jatkoajalle ja tässä vaiheessa on tiedossa, että hävinnyt jää neljänneksi ja voittaja menee finaaliin Mikaelia vastaan. Panu Pajukari oli täystyöllistetty, Panu nimittäin teki sarjan kaikki jatkoaika aloitukset. Molemmilla pelaajalla alkoi kädet hikoilla ja täristä jännityksestä, loppuisihan hävinneen osalta pelit yhteen päästettyyn maalin näissä kisoissa. Ylönen voittaa aloituksen ja saa ensimmäisen hyökkäyksen. Peruskikka tulee keskelle maalia, jonka Kokon maalivahti torjuu helposti. Kokko saa kiekon vasemmalle laitahyökkääjälle Ylösen maalin takana, sieltä nopea kone ja kiekko kimmahtaa Ylösen maalivahdin olkapäästä ylänurkkaan ja Kokko voittaa ottelun 2-1 ja koko sarjan 4-3. Ihmeellistä tässä on sekin, että Kokko voitti kaikki neljä peliä jatkoajalla. Mitä ei koskaan aikaisemmin rankingkilpailuissa ole tapahtunut.

Pienen tauon jälkeen alkoi finaali: Janne Kokko vastaan Mikael Lindberg

Mikael voittaa ensimmäisen ottelun selvästi 4-1 ja siirtyy toisessa johtoon 2-0, mutta kaiken kokenut Kokko onnistuu tasoittamaan pelin ja viemään sen jatkoajalle. Janne voittaa henkisesti tärkeän jatkoajan ja tasoittaa tilanteen: 1-1. Kolmannen ottelun Janne voittaa 4-3 ja Mikaelin taistelu näyttää lopahtaneen. Neljäs peli Jannelle puhtaasti 5-1. Viidenteen peliin saa Mikael yleisön kannattamana lisää taistelutahtoa, mutta ottelu päättyy tasan kolme.

Siirrytään jatkoajalle, jota pienen tovin pelattua tapahtuu seuraavaa: kiekko kimmahtaa keksiympyrään, Jannen kädet ovat nopeammat ja Janne kerkeää pyörittämään sentteriään hivenen Mikaelia aikaisemmin ja kiekko liukuu kuin hidastetussa elokuvassa Mikaelin maalin oikeaan alanurkkaan ja molemmat pelurit hämmästelevät maalia ja tuumaavat yhteen ääneen ettei SM-finaalin kuuluisi näin loppuvan, vaan näin siinä kävi.

Mikael otti ensimmäisen SM-mitalinsa ja totesikin, että on se vaan kumma, että Kokon peli paranee koko ajan mitä pitemmälle turnaus etenee, kun taas muitten pelaajien taso pikku hiljaa alkaa hiipua.

Kokolle kolmas henkilökohtainen SM-kulta, aikaisemmat ovat vuosilta 1995 ja 1997.

Mitä muuta kisoissa tapahtui:

• Juniori sarjassa Patrik Laine teki turnauksen suurimman voiton Patrik voitti pelinsä 19-0 ja oli siis vain maalin päässä Seppo Kososen ennätyksestä. Tavallaan tämä on uusi ennätys kun huomioidaan että peli ja säännöt on muuttuneet tosi paljon Sepon ennätyksestä.
• Janne Kokko ylitti toisena pelaajana 2000 Ranking pisteen maagisen rajan.
• Avoimessa sarjassa sivuttiin osanottaja ennätystä joka oli vuoden 1995 SM-kilpailuista 87 osallistujaa.
• 94 osallistujaa kun lasketaan kaikki osallistujat on uusi osallistujaennätys yhdessä kilpailussa.
• Janne Kokko otti viidennen perättäisen rankingkilpailu voittonsa, joka on ennätys.
• Neljä pelaajaa varmisti 100% varmuudella MM-paikkansa Saksaan.
  • Piia Pulliainen naisissa
  • Kristian Iso-Tryykäri,
  • Mikael Lindberg ja
  • Janne Kokko avoimessa sarjassa.
• Janne Kokko varmisti kauden ranking 1 tittelin avoimessa ja Piia Pulliainen teki vastaavan Naisten sarjassa.
• Yhtään sääntö riitaa ei tuomaristolle tullut.
• 1497 ottelua pelattiin.

Janne Kokko

Onhan tää hopeekin nyt jotain...

Kuvat: Jussi Tiainen. Skannaus: Timo Toivonen (pahoittelut paikoittain huonosta kuvanlaadusta. Tilan ja laadun välillä on välillä tehtävä kompromisseja.)